Juicekuu

Piti illalla töllöttee televisioo melekein puolilleöin, kun siellä on mänössä Juicekuu. LeskisJuicesta oli ohjelmoo usseempia tuntia ja Areenassahan sitä lystiä kuuluu olovan vielä vaikka kuin. Männööpä saepäivät mukavasti Juankosken ison poijan seurassa ja ohjelmiin mieleen nostamissa muistoissa.

Juicen elämästä voipi lukkee monesta kirjasta ja tarkimmin varmaan Antti Heikkisen Risainen elämä kirjasta, joten tämä raapustus painottuu enempi illalla mieleen tulleisiin ommiin muistoihin. Ensmäinen niistä liittyy Juankosken paviskaan. Nyt jo purettuun tanssilavvaan, jossa oltiin ensmäisen kerran luvan perästä vuonna 1973 kahtomassa ja etennii kuuntelemassa Juice Leskistä ja Coitus Inttiä. Luvata oli tietenniippä pyöräilty jo aikasemmin Kappeesalamessa, vuan se on toinen tarina.

Olhan se tietennii elämys olla livekeikalla ja vielä Juicen. Koko ilta kait mänikii tanssilattialla ja viimestään siitä reissusta alako tykästyminen Juicen musiikkiin. Siitä lähtiin oon sitä meleko siännöllisesti kuunnellu ja aina jos ratiossa soittaavat, niin kovemmalle pittää laittoo. Auton hanskalokerossa on kokoelma-cd ja sen kappaleitahan myö lauletaan Juicen kansa porukalla kitapurje lepattain pitemmillä matkoilla ja iteksen ajjaissa. Ja pittää sannoo, jotta eipä oo vuot piässy pahemmin hänen laulujaan hammastelemmaan.

Juicen elämäntavat oli meleko epäterveelliset ja se näky illalla töllössähii. Tosi laihasta poijan kuikkanasta muovaatu vajjooseen kymmeneen vuoteen meleko muhkee mies, lie nestettä kerännä ja illalla vilahtaneissa viimesten vuosiin kuvissa hän näyttää huomattavasti ikkäistään vanahemmalta. Vuan semmostahan se risanen elämä tiettää ja sannohan ne jottii niinnii, jotta on tullu elettyä täyttä elämee, jos tiältä loppuunkulutettuna viimen kupsahtaa.

Ikävämmistä muistoista nousoo mieleen konsertti Kuopion musiikkikeskuksella, jossa Juice oli niin humalassa, jotta essiitymisestä ei meinanna tulla yhtää mittää. En muista vetikö Pilvee, vuan myötähäppee oli kohtalaisen korkeella, että mitenkä se tuolleen kehtoo. Vähhään aikaan en halunna sen jäläkeen kuunnella mokoman juoppolallin lauluja kotonakkaa, vuan sittähän sehhii episodi unohtu ja rupes tuas musta aarinko nousemmaan ja paperitähet täyttämmään lehtiin sivuja.

Viimesen kerran Juice essiity Kuopiossa, oiskoon ollu satamassa, kait joskus vuostuhannen vaihteen seutuvilla. Ite en ollu paikanpiällä, vuan tytär oli ja muistan hänen soittaneen ja kuunteluttaneen sittä hetken jottai kappaletta puhelimen välityksellä.

Tykkeen sanoilla kikkailusta ja siinähän Juice oli mestari. Aina Joensuun reissulla, ruppee Ohtaansalamen kohalla naurattammaan ja siihen on syynä Räkä ja Roiskis kirjassa ollu kysymys, jotta mikä on Ohtaansalamen metästysseuran nimi. No, sehän on Ohtaanampujat. Toinen hauska juttu on mielestän se, kun Juice jossai mietti sitä minkätähen naiset hamuaa häntä pussailemmaan, kun hänhän muistuttaa lähinnä Lieksalaisen pienviljelijän emäntee.

Juicen kuolemasta on jo kymmenen vuotta. Muistan sen päivän: olin justiisa ollu pitkällä kävelylenkillä, kun ratijosta kuulin, jotta Juice on kuollu. Sillon arvelin, jotta joskus pittää käyvä kahtomassa hänen hautasa ja viime kesänä viimen kävin. On muuten melekonen hautakivi miehellä. Satuin paikalle hautuumuakierroksen aikaan ja kiersin siinä ensin muun porukan mukana muutaman muunnii kuulusuuven hauvoilla. Opas ei puhuna Juicesta mitenkään nätisti eikä arvostavasti, painotus oli enempi huonoissa elämäntavoissa ja siinä joku mies vähä jo oikassii, jotta olhan sillä aika paljo ansioitahii. Ja niin oli minustakkii, niin taitavia kynämiehiä on syntynä meleko harvakseltaan, jotta ihan ansaitusti voijaan nyt viettee Juicekuuta.

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos blogistasi. Missä päin Juicen hauta?

    • Tuula Ärväs

      Juicen hauta on Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla, pääportista pienen matkan päässä.

  • Jari Holopainen

    Kiitos. Sitä voisi vierailla paikan päällä kesän kuluessa. Muistelin illalla ensimmäisiä kosketuksia Juicen musiikkiin – se tapahtui jossain vaiheessa 70-lukua, kun sedän Volvo Amazonin kasettisoittimesta kajahtivat kappaleet Einarin polkupyörä ja Napoleonin mopo.
    Olin tuolloin aika nuori ja hieman hämmennyin, kuinka laulussa voi olla kiro- ja muitakin jännittäviä sanoja. Pääosassa lienee ollut kuitenkin molemmissa kappaleissa tarina, jotka rullaavat vimmatulla voimalla eteen päin.

    • Tuula Ärväs

      Kuulostaa tutulle :). Kannattaa käydä haudalla, hautakivi on korkea ja komea patsas, joka muistaakseni kuvaa Tampereen ja Juankosken koskia.

Jätä kommentti

*