KalPa, puolesta Savonmuan!

Oon viime vuosina käyny KalPan pelissä ehke kerran pari talaveen. Nyt meinas jiähä kokonaan käymätä, vaikka tiesinnii tilanteen. Vuan onneks satuin nettiin, kun myivät lippuja 20. ja 24.4 otteluihin. Onnisti ja taisin napata melekolailla viimeset istumapaikat.

Lehissä on jäläkikätteen mainostettu hallin hienoo tunnelmoo ja olin itekkii paikalla olleena ihan ihmeissän. Eka pelissä olin meleko lähellä KalPan fanijoukon seisomakatsomoo ja metakka oli huumoovoo. Istumapaikkalaiset osallistu siihen rämpyttimillä, jotka ensin askarreltiin taittelemalla ja sittä hakattiin niillä koko katsomo sammaan tahtiin. Aaltojakii saivat tekemään ja ne lähtikii alakukangertelun jäläkeen livakasti liikkeelle ja näytti hienolta. Minähii innostuin niin, jotta tempauvuin muun porukan mukana maalin jäläkeen jaloillen ja huusin kurkku suorana JEEEEEEEEEEE!!! Sitä saikii tehä kolomesti, kun KalPa voitti 3-2.

Vieraspeliä mänin sittä kahtomaan torille eka pelistä innostunneena. Muutama muuhii oli tullu paikalle, tuhansissa kuulu olleen kahtojat. Vuan eka erän jäläkeen aloin olla niin vilussan, jotta piätin lähtee kaupalle lämmittelemään ja siitä sittä hiippailin toista erree vilikuillen bussille. Olin mänössä torille toisennii kerran, vuan ottelu olikii yllättäin töllössä. Loppuottelua eivät sittä ennee näyttäneet maksuttomilla kanavilla, mikä oli vähä omituista.

Vuan takas hallille: toisessa pelissä istuin Tapparan fanikatsomon lähellä ja selän takana istu rivillinen tapparalaisia. Männessäni mietin minkähänlaista remakkoo siellä syntyy, vuan riekunta ja riehunta pysy ainakii istumapaikkalaisilla aisoissa ja asiallisena. Seisomakatsomon luona näytti olovan järkkäreitä, vuan en kerennä kahtelemaan mitenkä työllistettyjä olivat. Ottelu piätty 2-5, joten oli selevä ketkä sai hurrata ja juhlia enempi. Tietenkää KalPan kannattajat ei taputa Tapparan mualille, vuan mukava peliä oli tappiosta huolimata kahtoo. Onpa laji kun laji, niin taitavia suorituksia on ilo seurata tai harmitella epäonnistumisia vieressä istuvan, tuntemattoman kansa.

Vastapäisellä puolen hallia istu myös Tapparan faneja yksittäinnii savolaisten seassa. Ihan sovussa näyttivät huastelevan ja reilusti puolin ja toisin tuulettavan ommiin onnistuissa. Mulla oli toisessa pelissä korvatulupat, joten suurin metakka jäi kuulemata ja varsinnii yksittäiset huutelut hukku ylleiseen meteliin. Ihan hyvä niin, kun kiihkeyttä näytti olovan enempi eelliseen kotipelliin verraten.

Kummannii joukkueen faniloissa on semmosia, jotka näytästää suhtautuvan pelliin vähä liiannii intohimosesti. Tuntuu, jotta oovat julistana melekein sotatilan vastustajan kannattajiin ja pelloojiin. Jotennii se mahoton viheltäminen Tapparan tullessa kentälle tuntu vähä asiattomalle.

Siitä olin erityisen hyvilläni, kun kannustus jatku toisessa pelissä samalla tempolla, vaikka omat oli häviöllä. Muistan joskus aikasempina talavina katsomon hyytyneen ja vaienneen alakynnessä olon myötä. Ehkä se on selevinnä meille savolaisillekkii, jotta omia ei hylätä, vuan tuetaan ja kannustetaan vaikeinakii aikona ja häviön hetkillä. Nyt kannustusta riitti loppuun asti ja eilennii hoppeen varmistuttua katsomo oli kuulemma kiittänä KalPoo hyvästä suorituksesta ja tuloksesta.

Pakko on tässähii yhteyvessä tietennii virkasa puolesta kirjuttoo, jotta oishan se mukava ja kohtuullista, jos tuommonen yhteisöllisyys, tuki ja kannustus laajenis ihan tavan arkiseen elämäänii. Vuan mukava sitä oli nähä hallin huumassa ja oli se KalPalta hieno saavutus. Hoppee on hoppee näin monniin mitalittomiin vuosiin jäläkeen. Kiitos KalPa ja onneks olokoon koko joukkuelle ja kaikille taustajoukoille. Ison urakan teittä ja onnistuitta!

Jätä kommentti

*