Kuin taivaisiin

Osallistuin alkuvuodesta Kuopion musiikkikeskuksen kyselyyn konserttitoiveista. Sain viime viikolla sähköpostia, jossa kerrottiin, että olen voittanut kyselyn arpajaisissa kaksi lippua vappukonserttiin. Jee, kiitos! Eilen menin hakemaan lippuja ja samalla reissulla huomasin, että illalla esiintyy Waltteri Torikka ja Kuopion kaupunginorkesteri. Lippuja oli jäljellä ja niinpä ostin yhden ihan hetken mielijohteesta.

Seurasin pari vuotta sitten Tähdet Tähdet- ohjelmaa, jonka Torikka voitti. Ihastuin silloin häneen laulajana ja esiintyjänä.  Olen kuunnellut jonkin verran hänen laulamistaan netistä ja etenkin Kuin taivaisiin kappaletta olen kuunnellut useamminkin.

Illan konsertin kapellimestarina oli Atso Almila, joka onnistuu aina rennolla ja välittömällä esiintymisellään ja juonnoillaan saamaan saliin kotoisan ja hyvän tunnelman. Olen sanonut, että kaupunginorkesterin soitto on niin taitavaa ja hienoa, että sen säestyksellä varmaan variksenkin laulu kuulostaisi hyvältä.

Torikka on koulutettu laulaja, joten taidot riittävät ties mihin. Hän esiintyi ensimmäistä kertaa meidän kaupunginorkesterin solistina ja yhteistyö onnistui loistavasti.  Aluksi kuultiin klassista ja väliajan jälkeen kevyempää musiikkia. Orkesteri esiintyi myös ilman Torikkaa. He soittivat Sibeliuksen Karelia- sarjan, josta etenkin Intermezzo sykähdytti. Sibelius soi nytkin kirjoittelun taustalla, innostuin siitä niin. Toisella jaksolla he soittivat vielä Blue Tangon. Alusta lähtien orkesterin musiikki värisi kehossa ja mielikin alkoi soida.

En ymmärrä laulamisen hienouksista tai tekniikasta juuri mitään, mutta Torikan äänessä on kokoa ja joustoa joka suuntaan ja hän todella osaa sitä käyttää. Kappaleet saavat ihan uutta syvyyttä, kun niitä ei pajateta kurkku suorana. Volyymin ja korkeuden vaihtelut olivat yllättäviä, vahvoja, herkkiä, viehättäviä ja laulun viestiä korostavia. Olen ikuinen Juice Leskisen ihailija ja oli ilo kuulla hänen sanoittamansa Balladi elokuvasta Klaani. Sanat ja koko kappale avautuivat Torikan esittämänä uudella tavalla. Ja savolaisena sanosin, jotta enpä suattas tykätä huonoo, jos piäsisin kuulemaan hänen laulamannaan enempikkii Juicen kipaleita. Mielenkiinnolla odotan Torikan uutta levyä, jossa on uudelleenversioituja Tapio Rautavaaran kappaleita.

Kuulijan kokemukseni Torikan laulusta oli sydäntä hivelevää, suorastaan silittävää. Kuin taivaisiin kappale sai silmissä jo aiemmin pyörineet kyyneleet valumaan ja lähes haltioitumaan. Olo oli kylläinen konsertin jälkeen, täynnä iloa ja hyvää mieltä. En pystynyt vielä illalla edes kirjoittamaan tätä juttua, vaan halusin nauttia rauhassa jälkilämmöstä.

Konsertti osoitti taas kerran musiikin merkityksen. Se vie murheet mennessään, kun elää hetkessä ja keskittyy täysin kuuntelemaan ja nauttimaan. Vaikka arjen ongelmat palaisivatkin mieleen myöhemmin, on saanut hetken vapautta murheistaan ja se on jo paljon. Tällä kertaa erityisen hyvä olo jatkui pitkään. Nautinnollisen illan jälkeen näin hyvän mielen unia ja heräsin aamulla omaan nauruuni. Tanssi jäi kesken, mutta unien ilonpitoa ja vilkasta yöelämää tuli ihan riittävästi yhden yön osalle.

Savon Sanomissa oli eilen Waltteri Torikan haastattelu, jossa lopuksi kysyttiin rakkauden merkitystä hänelle itselleen. Hän uskoo, että se on meille kaikille kannatteleva voima ja hänen elämäänsä rakkaus tulee rakkautena musiikkiin ja rakkautena ystäviin. Eilen hän ilmaisi rakkauttaan musiikkiin laulamalla kuulijoiden sydämiin. On onnea meille kaikille, että ihmiset käyttävät saamiaan arvokkaita lahjoja, kehittävät niitä, kehittyvät taidoissaan ja jakavat osaamistaan noin upealla tavalla. Kiitos Waltteri Torikka ja Kuopion kaupunginorkesteri!

Jätä kommentti

*