Kuka muka ossoo paremmin

Ilkka (nimi ei muutettu) ei oo käynä vielä tänä kesänä tai eellisinäkää kesäteatterissa, joten pitihän sitä ies kerran elläissään käyttee semmostai ihmettä kahtomassa. Kumpanennii on katottu Hyasinttia eli Pokka pitää- sarjoo, tykättyhii siitä ja se sattu olemaan sopivasti Muaningan Vätysteatterin ohjelmistossa.

Eikun matkaan sittä. Ensin sovin hakevan Ilkan kuuvelta, vuan sitten katoin googlemapsilta ja siinä sanovat, jotta matka kestää kolome varttia, jotta ilimotin uuveks aijaks varulta varttija vaille, jos sattuu tulemaan mutkia matkaan. En ollu ennen käynä Muaningan teatterissa, joten piti katella netistä reittiä ja kirjutin sitte reittiohjeen laskun nurkasta repäsemällen lippuselle.

Ensmäiseks sain Ilkalta kiitokset siitä, kun parkkeerasin auton justiisa rapakon kohalle, vuan sepä on ikkäisekseen vielä sen verran vetree, jotta piäs hyppeemään yli kyytiin. Sanoin, jotta jos se ois ollu jo valamiina oottamassa pysäkillä, niin oisin roiskaattana kintuille. Jotta tervevuan ja mukava nähä.

Myö on tunnettu liki 25 vuotta ja aina tavatessa huomoo, jotta keskustelu on pysynä likimain samalla tasolla koko aijan. Ehke viime vuosina Ilkkahii on ihan hitusen järkevöitynä ja minun jutuista kuulemma kuuloo välillä pieniä vilahuksia viksuuvesta, vuan seuroovassa lauseessa se muka on jo hävveyksissä.

No, lähettiin siitä ajelemmaan. Ilkka kahto hittaasti konsolin piällä olovoo paperista ajo-ohjetta ja kysy, jotta enkö oo ottana käyttöön kännykän karttasovellusta. Hällä tuntu olovan Nokian Here, tietenniippä, kun sehän raploo kännykkeesä muutennii jatkuvasti. En oo ja tietokonneen tulostinnii makkoo väritkuivana kuapissa.

Ilkka kaivo essiin heresä ja hetken piästä kommentoi, jotta lähettiin liijan aikasseen. Sen mukkaan matkoo ois puolta vähempi kun minun tiijoissa, oltas perillä 12 yli kuus ja esitys alakaa seihtemeltä. Äimistelin usseempaan kertaan, jotta mitenkä multa mäni niin viärin se reittihaku ja ei niihin ohjelmiin sittä pysty yhtää luottammaan. Huastoin sittä yhen tappauksen, jossa katoin samalla tavoin kvg:sta ohjeen Tampereen lentokentälle. Tiet vuan kapen kapenemistaan, muuttu hiekkatieks ja vastaan alako tulla autiotaloja. Sisko oli kuskina, alako epäusko vallata mielen, vuan tytär sano, jotta nyt seikkaillaan ja jatkettiin vuan etteenpäin, jos se vaikka on johhii oikotie. Nähtiin muuten hirvihii ihan läheltä sillä reissulla. Sitte viimen näky kiitorata, valitettavasti vuan viärästä piästä kenttee. Onneks ol sevverran varattu aikoo, jotta kerettiin kiertee takasi, oikeelle laijalle kenttee ja lennolle.

Tuon tarinan perusteella ei uskottavuuten ainakkaa parantuna. Kysyin, jotta halluisko Ilkka ajjoo, vuan se sano, jotta oon parempi kuskina, kartanlukijana oisin varma merkki hukkaan mänöstä. Niinpä pysyin ratissa. Ilkka seuras kännysä kartalta tien kulukemista ja kuunneltiin porukalla, kun se rakkine puhu englantia, piipitti kaikista noppeusrajotusten muutoksista, ilimotti peltipolliisit ja vinkas sillonnii, jos ajoin vähäkää ylnoppeutta. Muutaman kilometrin piästä olin valamis heittämään pihalle mokoman uikuttajan, siis sen puhelimen. Vuan Ilkka varjel topakkana kännykkeesä ja kommentoi välillä mistee syystä se millonnii inisöö.

Ajeltiin kohti Muaninkoo ja sittä tul semmonen risteys, jossa oli Vätysteatterin viitta. Kurraatettiin ohi, kun englantiapuhuva lady ei käskenä kiäntyä. Ajeltiin muutama kilometri etteenpäin ja sittä kysyin, jotta mitenkä pitkä matka meillä vielä on. Ilkka män vähä hiljasemmaks (ihan hiljaseks sitä ei sua sittä millään) ja sano, jotta tämä ei nyt taija näyttee ihan oikein. Jospa kiännyttään takasi ja männään sen viitan mukkaan. No niin tehtiin ja Ilkka arvel, jotta tullookohan peräti kiirehii loppuisalopuks.

Siinä alako jo vähäsen matkanteko ja kummannii kartanluku naurattammaan. Vuan sitte se vasta hyrske alako, kun Ilkka sano laittaneesa osotteeks Muaningantie 77. Se kun luki ensmäisenä lapussa. Ol siinä perässä vielä 15 km, vuan sitä hän ei ollu ennee noteeranna. Olin nimittäin laittana lappuun mittee tietä ajetaan, tien numeron ja kilometrit, ja Siilinjärveltä kiännyttäissä ensmäinen tie ylimpänä. Ilkan mielestä kohteen osote pitäs olla piälimmäisenä.

Voi hyvä isä sitä naurun miäree. Pystyin ajamaan korkeintaan kolomeekymppiä, kun silimistä valu ves, enkä meinanna suaha henkee. Ilkka kahto lapppuva uuvelleen ja arvel, jotta seuroovaks ois voina laittoo kepsiin Länsirannantie 5550. Loppumatka mäni sittä naurunhyrskeessä kiistellessä kumpiko ol sotkena. Teatteriin oli melekein pakko osua, kun viimesessä risteyksessä seiso muantiellä mies, joka ohjas kait kaikki kiäntymään teatterin pihhaan. Ilimanko oli katsomo täynnä.

Poikkeen ajettiin ihan huvinpäite ja seikkailumielessä toista reittiä. Ilkka laitto heresä piälle, vuan netti pelas alakuun vähä huonosti ja siellähän ollii Kuopijo-viitat melekein het ohjoomassa kottiin. Vuan hupia riitti siltihii.

Niin se Hyasintti. Oli hyvä näytelmä, nauratti ja hyvin oli piäsosan esittäjä opetellu alakuperäsen maneerija ja hyvin näyttelivät muuttii. Ilkka sano, jotta ihan normikuvvaus aviomiehen elämästä. Kun yritin inkuttoo vastaan, se sano, jotta onkos sulla kokemusta aviomiehen osasta ja kun ei kerta oo, niin turha väitellä. Arpajaisissa ei voitettu kumpanenkaa, vaikka Ilkka toivokii mulle voitoks Selekeihin ohjeihin käskirjoo.

Tykättiin kumpanennii näytelmästä, vuan männen tullen naurettiin vielä paljo enempi kun sitä kahtoissa. Ja varmasti jos vuan henki pihisöö, niin kahenkymmen vuonnii piästä kiistellään, kummanko syytä se harhaanaju oli. Vuan kyllä myö kerettiin miettiä sitähii minnekkä lähetään, kun seuroovan kerran tavataan. Meijän yhteinen luokkakaveri assuu Australijassa ja Ilkka ehotti, jotta jos vaikka sittä sinne…

Jätä kommentti

*