Jotta mitteepä yhteistä on nuilla otsikossa mainituilla paikkakunnilla? Vastaus ei oo se, jotta ihan kaikki eivät oo tuon ensmäisen eli Kuopion lähiöitä, vielä. Vuan enpä arvuuttele enempi, kun ei sitä kukkaa tuttuja lukkuuottamata pysty tietämmään. No, kaikissa niissä on virree kesäteatteritoiminta. Onhan sitä melekein kaikissa muissakii kylissä, vuan tänä kesänä nuihin paikkakuntiin esitykset valikoitu itelle katottaviks. Tein oman ennätyksen käymällä kuuvessa kesäteatterissa, eikä männy hukkaan. Kaikki oli katottavia ja omalla tavallaan hyviä. Arvostan korkeelle jo pelekästään sitä, että tehhään harrastuksena näytelmä ja esitettään sitä monen monituista kertoo.

Alotettiin Rautavuaran Pakettiratkasusta. Perinteisiin kuuluu käyvä siellä äitin ja isän kansa joka kesä. Siinä on puolesa ja puolesa kun käypi vuos toisesa perrään. Toisaalta tietää, jotta hyvvee esitystä pukkoo ja suapi nauroo, vuan toisaalta sittä tuntuu, jotta samalla tyylillä vuos vuon perrään tehessä tulloo aika samanlaista ja se ruppee pikkisen turruttammaan. Hyvillä mielin kuitennii lähettiin kottiin ja meleko varmasti tuas ens kesänä männään uuvella innolla kahtommaan.

Sittä käytiin Kuopijossa Tapsan tähessä. Sitä oon kehuna jo aiemmassa kirjutuksessan. Se on ammattiteatteria ja painii muihin kesäteatteriin kansa vähä eri sarjassa. Samon kun Muarianvuara. Vuan se vasta olihii hyvä, kesän parraita esityksiä. Aatamin puvussa ja vähä Ievannii. Esitys oli vierailunäytäntö Säyneisessä ja siellä on mukava käyvä, kun teatteri on nätillä paikalla kaposen joen rannalla. Soittivat, laulovat ja tanssivat ja sitä riemua oli ilo kahtoo. Yhessä kohtauksessa mies roikas uimasilleen siihen esityslavan vierite mänövään jokkeen ja toisessa koiroo esittävä mies otti kahtojiahii mukkaan esitykseen. Ne herätti kaiken muun hauskuuven ohessa hilpeyttä kahtojissa.

Säyneisen omalla kesäteatterilla on ollu jonniiverran totisempia esityksiä viime vuosina, vuan nythän ne räjjäytti pankin, Pienyrittäjä Pöntinen ja Bisnesenkelit oli niin hauska. HakkaraisPentti Pöntisenä oli ihan huippu, luonteva ja ilimiömäinen essiityjä rooliin kun rooliin. Ja voinpa tässä tunnustoo, jotta Pentin takia oon käynä aikasempinakii kesinä kahtomassa ja kerran talavellakkii, vaikka kyllä siellä nyt moni muukii onnistu hyvästi.

Sittä käytiin vielä Nilsiässä. Onnellinen mies oli tosi hyvä ja eikä ihme, sovitus ja ohjaus: Antti Heikkinen. Se mies on lahjakas monessa. Heikkinen oli kirjuttana käsiohjelmaan, jotta teatteri on joukkuepeliä ja vähäkö hyvä joukkue heillä on kasassa. Oon ihan sammoo mieltä, hyvin onnistu koko sakki, vaikka yli kaikkiin noussii siltainsinööri Jaatinen, joka oli niin, niin mainio roolissaan. Nilsiän esityksen jäläkeen näky ehke eniten hymmyileviä immeisiä.

Muaningalla esittivät Muanalaista armeijoo ja hauska oli sekkii. Rene sähläs ja sohelsi onnistuneesti ja muut pysy vauhissa mukana. Tosin viime vuotinen esitys Hyasintti Buketista kolahti enempi nauruhermoon. Tänäkää kesänä en voittana Muaningan arpajaisissa mittää, vuan rahat männöö hyvvään tarkotukseen. Piästään tuas ens kesänä sinne kahtommaan, jotta mittee ne sittä keksii. Kotmatkalla mietittiin, jotta tekisivätpä ens kesälle näytelmän Vielä virtaa-sarjasta.

Kesäteatterit minun osaltan piätty toissapäivänä ja pittää sannoo, jotta oon tyytyväinen. Välaikatarjoiluja ei paria makkaroo lukkuunottamatta tullu nautittua, vaikka hyvät tarjoukset näytti olovan joka paikassa. Vuan hauskuutusta sain ja uusia kokemuksia. Nostan korkeelle hattua niille innokkaille, jotka sittoutuuvat kesäteatterirojektiloihin. Harjotuksissa ja esityksissä männöö varmaan ainahii kevät ja kesä meleko tarkalleen, vuan eiköhän se lie ihan parraimmillaan olovoo yhteisöllisyyttä.

Porukalla tehhään, vuan taijot ei oo piäosissa, enempi rohkee osallistuminen ja heittäytyminen, jokkainen tyylillään, vaikka ohjatusti. Ja siellähän on paljo muitahii kun näyttelijät, lipunmyyjistä liikenteenohjoojiin. Kesäteatterin tärkein tavote on minun mielestä viihyttäminen ja hauskuus. Parraiten mieleen jiäpi se esitys, jossa suapi nauroo eniten. Semmonen oli muutaman vuon takanen Rautavuaran Sata hehtaaria taivasta. Sillon naurettiin äitin kansa veet silimissä melekein koko aijan.

Tämän kesän esitykset on jiänä tosi vahvasti elämään omassa mielessä. Yöelämä on jo ilimannii meleko vilikasta, vuan nyt en oo kerennä levollisesti nukkummaan monneen aikaan teatterireissun jäläkeen, kun on ruvenna het alakuyöstä omat teatterinauhat pyörimään unissa ja niitä on pitänä katella melekein uamuun asti.

Kotiseutumatkailuakii on piässy tekemää, vuan mikäpä sen mukavampi, kun ajella kauniissa kesäillassa auringon paisteessa tai joskus satteen hipsutuksessahii, kauniissa ja vihreen eri sävysissä maisemissa hiljasia teitä katellen pientareihin kukkaloistoo, hyvillä mielin ja viipyilevä hymy suupielessä. Jotta suuret ja syvämmelliset kiitokset näistä kokemuksista kaikille kesäteatterille!