Vuosia sitten parisuhteen piättyissä, piätin, jotta ossoon tehä tarvittavat kotihommat iteksen. Ja jos en ossoo niin ainakii yritän. Eikä sitä apuva just sillä hetkellä kun jottai männöö rikki tai pitäs tehä, oo aina suatavillakkaa. Eikä se oo niin sanottuva, ossooko miehetkään kaikkee tehä, vuan se on toinen tarina.

Muistoista pulupahtaa mieleen, kun autoon tuli aikonaan pensanhajua. Nostin konepellin, selevitin mistä haisoo ja diagnoosin jäläkeen kipasin huoltamolle ostamaan letkun ja lemmarin ja korjasin. Vielähii oon ylypee siitä remontista. Kerran poikan tuli kottiin koulusta ja nähessään imurin paloteltuna kysy, jotta mitä sinä äiti nyt oot tehnä. En muista mikä vika siinä oli, sen muistan, jotta yks osa jäi yli, vuan toimiva siitä tuli kuitennii. Kerran sittä valasinta laittaissan sain kunnon jytkyt kyinäspiähän asti, kun olin kiireessä unneuttana katkasta sähköt ja johot piäs hipasemmaan. Huastoin siitä sillon siskolle ja miehelleen ja siskonmies kysy, jotta oisko kuitennii johhii asia, johon tarviisit miestä. En tunnustana tarvetta.

Monta muutahii kokkeilua, remonttia tahi enempi tai vähempi onnistunutta yritystä on lapset vuosiin varrella piässy todistammaan. Hyvä puoli siinä on se, jotta lapsistahii on tullu rohkeita tekemään ja kokkeilemmaan erlaisia asioita. Itellähän tuo into on vanahemmiten piässy vähä hiipummaan ja tuntuu, jotta monissai asioissa ruppeis tarviimaan vahvemman tai ossoovamman apuva. Ja yks asia on jiänä ihan opettelemata: akkuporakonneen käyttö, vaikka monesti on ollu mielessä sennii hankkiminen.

Lukijan mielessä suattaa olla ootos, jotta millonkas kirjutan lähemmästä kanssakäymisestä, vuan lähheisyyvestä kirjutan vuan seuroovan: kerran huastelin sairaalassa yhen naisen kansa ja sanoin, jotta kyllähän sitä joskus pahoilla mielin ollessaan kaipois, jotta piäsis ihan vuan kainaloon. No, nainen sano, jotta vaikka se kainalo ois olemassa, niin eipä se oo niin sanottua onko se käytettävissä. Arvelin siitä, jotta kun ei voi varmaks tietee, niin on se sittä ehke kuitennii helepompi olla ihan iliman. Varsinnii kun ommaan kainaloosa ei piäse käpertymmään.

Ja siitä tullii mieleen huomio, jotta oon viime vuosina tullu vähä kankeemmaks, kömpelömmäks ja hoksottimettii on vähä kangistuna. Käytön puutteessa vois joku sanoo, vuan vaikuttaa kait se ikähii. Auton renkaattii on pari viimestä kertoo vaihtana siskontytömies, nuorempi ja nohevampi. Pyörinhän siinä minäkii olevinan jottai tekemässä, vaikka suatan ollakkii enempi vuan tiellä.

No, tämä pitkä johatus johtaa eilisiltaan. Sisko oli tehnä kesällä nätin kangastaulun mökilleen. Alustana oli jottai eristyslevyä. Rupesin tietennii mieluilemmaan semmosta itellennii. Siskonmies lupas hommata levyn. Mulle jäi vuan kankaan hankinta. Sitä ehtiissä mäni sittä muutamat aijat. Viime viikolla löysin mieleisen. Kangaskaupasta soitin vielä siskonmiehelle ja kysyin, jotta minkä kokonen se levy on. Selevis, jotta siitähän suapi liimoomalla ihan minkäkokosen vuan.

Illalla mänin siskolaan ja kuulumisten ja iltakahviin jäläkeen aloteltiin hommat. Siskonmies oli valamistellu levyn, josta sai leikata sopivan. Kangasta levyn piälle sompaillessa mäni oma aikasa, kun mietittiin, minkä kokonen sen pitäs olla ja laitetaanko kuviosta enempi ylä- vai alalaitoo näkyviin. Siskonmies osas kahtoo sitä niin, jotta lopputuloksesta tuli parempi kun ite oisin hoksanna.

Sittä juolahti mieleen, jotta siitä näytästää tulovan aika iso ja mitenkäs se kottiinkuletus onnistuu. Siskonmies sano, jotta käyväänpä mittoomassa se takakontti ja niihän myö tehtiin. Sittä vuan autotalliin leikkoomaan levy tai siis siskonmies leikkas. Minä lähinnä seistä tojotin vieressä ja melekein sama homma oli kankaan laitossahii, siskonmies piäosassa ja sisko avitti minua kokeneempana enempi. Siskonpoika on käynä armeija muutama vuos sitten ja se opasti mitenkä ne kulumat suapi taiteltua siististi inttityyliin.

Ei ois homma onnistana eikä ois Tuulalla niin hienoo taulua iliman miehiä. Kovasti kiittelin ja kiitänpähän tässä samalla muitahii urospuolisia. Tunnustan, että kyllä teille on käyttöö, teistä on monesti iso apu ja ilo ja ossootta monet tai ainahii jottii hommat paremmin kun naisväki. Oon tosi hyvillä mielin autonmitoilla tehystä taulusta. Tuossa se nojjoo lattialla pyykkitelineeseen. Ei puutukkaa ennee muuta kun seinälle laittaminen. Vuan ensin pittää miettiä ja sovitella mihinkä… vai pyytäskö siskonmiestä kahtommaan sennii.