Mitä ihmettä…

Vielä sain nähä tämännii päivän… että kirjotan leipomishommista. En kirjottana entisessäkkää lokissa ja nyt naputtelen ihan ensimmäiseks jutuks tänne. Leipurimaine männöö heti kättelyssä.

Ei silti, että leipominen mulle ois vierasta. Karjalanpiirakat ja tarvittaissa kalakukkokii onnistuu, mut enpä oo niistä suuremmin huuvellu. Mut nyt oli ihan pakko ruveta kirjottamaan uusimmasta villityksestä.  Se on ruakaravinto tai tarkemmin sanottuna ruakasuklaa ja ruakakakut. On syöny vuosiin varrella ihan jokusen kilon tavansuklaata (vuoteen) ja arvelin, jotta vois näin mummoiässä siirtyä vähän terveellisempiin eväisiin, kun ruppee tuo mahanympärys kasvamaan lantionympärystä laajemmaksi.

No, kaupastahan löytyy ruakasuklaalle valamispaketti, jota vuan sekotellaan, pietään hetki jiäkuapissa ja vot, sitten vuan iäntä kohti. Ostin pari pakettia jo ennen joulua. Toisen söin ihan iteksen, toisen tein mummon kultasen kanssa. Neiti 3-v valutti suklaat paperivuokiin, laitteli mustikoita sekkaan ja nuolas varalta lusikan joka uiton jälkeen. Ei vielä pieni tunne kaikkia tämän mualiman herkkuja.  Ihan hyviä niistä tuli ja maistuvat makkeelle siihen asti, kun aukastiin konvehtirasia. Jäi ruakasuklaat happanemaan sen jäläkeen. Vaikka ne on hyviä, on niissä kunnon (!) konvehtiloihin verraten vähä liian terveellinen maku.

Yks suklaapaketti oottaa vielä valamistumista komerossa, kun innostuin sitte ruakakakuista. Tai onhan ne kiinnostanu jo pitempään, mutta kun niissä on ihan liian paljon syömistä yhelle. Tekasin sitten pojan perhettä kyllään ootellessa pähkinäpohjasen kakun. Ohjetta en ennee muista eikä varmaan kukkaa kyselekkää tämän jäläkeen. Tosin sitä söin vuan minä, kun se unohtu pakkaseen vieraitten ajaks (onneks) ja sitten kun muistin ja maistoin, niin siitä jäi aika vahva kookosrasvan maku kitalakkeen ja ison pähkinämiärän takia se oli muutennii meleko tuhtia evästä. Laitoin sen sitten vaivihkoo biojätteeseen.

Mut enpä lannistunu ensimmäisestä epäonnistumisesta. Tytär oli tulossa käymään ja tekasin sitte pähkinättömällä ohjeella toisen, keposemman kakun. Sen pohja oli kaurahiutaleista ja tuas siitä kookosöljystä. Piälle tuli mustikka-kookosmaitosekotusta +mausteita. Tein varuilta pienemmän annoksen, mutta sepä maistukii jo paljo paremmalta, hyvältä ihan. Sisko oli tulossa parin päivän piästä käymään ja hyvästä ohjeesta innostuneena muunneltiin vähä ohjetta ja tein kaurahiutalepohjan piälle avocadosta, banaanista ja raakakaakaojauheesta ns suklaamoussen. Se näytti hitusen epäilyttävältä ja kun nostelin sitä lusikalla kakun päälle kekoon, siitä tuli elävästi mieleen keväällä lumen alta paljastuvat jätökset.

Tarjosin sitten kakkua ensimmäiseksi siskolle, vähä hittaasti kahteli, vuan otti kuitennii. Eihän se kakku mitenkään nätti ollu sittenkään, kun kasa oli levitelty, eikä makukaan oikein tainnu hivellä. Sen huomas siitä, kun kehuin siinä kahvia laitellessa uutta kuohuviiniä, jota oli tyttären kanssa maisteltu edellisenä päivänä. Sisko kysäs, että otittekos sitä kakunkin kanssa ja montako lasillista kerkesitte juoda ennen kuin maistoitte kakkua. Eikä ottanu santsia.

Illalla maistelin vielä tekelettäni ja maku oli jiäkuapissa tekkeytyny paljo aamupäivällistä paremmaksi ja ihan iliman kuohuviiniä. Laittelin siskolle siitä viestiä ja sain vastauksen, jotta raakakakunkin pittää näköjään kypsyä. Ei töyvännä heti  maistelemaan valamiimpoo ja vaikuttaa siltä, että kannattaa vielä harjotella muutama kerta ennenkun kutun siskon uuvelleen samoille tarjouksille.

Muutamia päiviä sitten käytiin yhen ystävän kanssa kaupungilla kahvilassa. Siellä oli ruakakakkua. Se sekä näytti hyvältä, että maistu ihan jumalaiselta. Eikä siinä ollu yhtään terveellisen makua vaikka varmasti on terveyttä aatellen parempi vaihtoehto kun tavallinen suklaakakku. Suosittelen maistamaan, vaikka ei sillä, kyllä ihmisen pittää suaha nauttia elämästä myös niin, että syö kohtuuvella epäterveellisempiäkii herkkuja ja ottaapaha sitte joskus vaikka kuohuviiniäkii piälle.

Kommentit

  • Helgahirmuinen

    Tosi ihana blogi, näitä lisää! Oli kiva lukea, vaikkea itselle suklaa maistuisikaan….

    • Tuula Ärväs

      Kiitokset hirmuisesti Helga!

Jätä kommentti

*