Mummokeikalla

Olin viime viikolla käymässä mummon kultasten luona. Oltiin päivä kolomelleen ja uamutouhuin jäläkeen pienempi tuumas: sä lakastat mua. Ja pitihän se tunnustoo, jotta niin lakastan ja paljo ja molempia. Ja siitäpä se lähtikii päivä mukavasti rakkauventunnustusten jäläkeen alulleen ja oli mukava miettiä porukalla päivän puuhia.

Meillä on vakiohommana ollu tavatessa pullan leivonta ja ilolla olivat tuas pikkuneitit sitä hommoo alottamassa. Tosin ensin piti lähtee kaupalle, kun jauhot ei riittänä. Isompi on oppina ajamaan iliman apupyöriä ja pienempi männä vikittää vauhilla potkupyörällään, joten liikkuminen on noppeutuna viime kesästä huomattavasti. Liikennesiännöt ei vielä pysy pieniin piässä, joten mummon piti välillä männä hölökällä neitiin perässä, jotta muistetaan pysähtyä suojatien laitaan kahtomaan piästääkö kukkaa yli vai ei. Ihmeen paljo on liikenteessä niitä huonoo liikennekasvatusta antavia aikuisia, jotka hurraattaa vuan suojatien yli, vaikka näkköövät lapsia oottamassa.

No ehjänä piästiin kaupalle ja pienempi nappas kärrit ja alako topakasti työntämään. Ostamistahan ois sittä löytynä vaikka kuinka, kun mummo ei ollu hoksanna neuvotella etukätteen mittee ostetaan ja mittee ei. Ja lähtihän sieltä sittä leipomistarpeihin lisäks mukaan saippuakuplaputket ja pullollinen kirpeetä juomoo. Vuan tarpeellisiks osottaatuvat nehhii, oli niin mukava päivällä pihaleikissä metästee saippuakuplia ja ryypätä kirpeetä juomoo pahimpaan jannoon lampaihinruokkimisreissulla.

Vuan sitä ennen leivottiin. Ensin kässiin pesulle, huivit piähän ja hommiin. Laitoin ensmäisen kerran kummallehii neitille omat 2.5 desin taikinat. Siinä alakokii melekonen huiske, kun neitit sekotti sokerit ja suolat maitoon. Osa loisku pöyvällekkii ja lähes kaikkee piti tietennii maistoo. Kardemumma ei maistuna kovin hyvälle ja se piti sylykee mummon kätteen.

Toiseks mieluisinta leipomisessa on käsin alustaminen. Siinä hommassa kannattaa laittoo kaikki tavarat ja matot etäs leipojista, kun roiskeita tulloo meleko runsaasti. Tällä kertoo kippas toisesta astiasta ihan jonniiverran taikinavelliä pöyvälle, vuan ei se mittää, ei haittoo ja lusikoijaan vuan takasi kippoon.

Isompi jakso alustoo taikinan melekein valamiiks, vuan pienemmällä se jäi vielä aika veteläks, vuan ei kait justiisa kolome täyttäneeltä sen enempi voi vuatiakkaa. Sittä alako se kaikkein mielusin osa taikinan alustamista eli kässiin puhistaminen syömällä. Mummo yritti kuapia taikinan käsistä niin vähhiin kun mahollista, vuan ainahan sitä jonnii verran jiäpi ja se sittä maistuu hyvälle.

Vuan sittä alako se kaikkein ikävin ossuus eli kohottaminen, kun pittää oottoo niin pitkään. Mummon piti melekein seistä vartiossa kulhoin vierellä, kun joka välissä piti käyvä kahtomassa onko taikina jo kohonna eikä se meinanna selevitä millää muulla konstilla kun maistamalla.

Kun mietittiin, jotta minkäslaisia pullia tännään tehhään, otti neitit essiin piparkakkumuotit. Mummo yritti ensin vähä toppuutella, jotta eikös jotennii muuten ja eikös jonnii muunlaisia voitas tehä. Vuan sittä mummokii hoksas, jotta mikäpähän siinä, samahan se. Ja niinpä isompi otti kaulimen essiin ja meleko näpäkästi kävi kaulihteminen. Ei oo männy muovailuvahaleikit hukkaan. Tulikii hienoja porsaita, tähtiä ja syvämmiä, vaikka harvemmin niissä näkköö voisilimän ja sokeria piällä.

Neitit on joka hommassa mukana. Isompi laitto voita pulliin, pienempi voiteli pellin ja pullat ja yhessä sittä ripoteltiin sokeria pulliin ja neitit välillä suuhunnii. Mummo paisto sittä pullat ja neitit muuttu paiston aikana kissoiks, joita piti käyvä välillä silittämässä ja hoitamassa. Vuan näyttipä nuo tuoreet pullat maistuvan kissoillekkii. Etennii kun niihin on leivottu erityismausteeks rakkautta, hyvvee mieltä ja illoo yhteisistä touhuista.

 

Kommentit

  • Tuula Kyyrönen

    Miten ihanaa on, kun on oikeasti aikaa ja rauhaa keskittyä lapsenlapsiin, yhdessäoloon, leikkiin ja puuhailuun. Mikään muu ei oo niin tärkeätä.

    Vaikka yllättävän rankkaa se on, mummi väsyy ennen lapsia, kaikki ne askeleet ja käänteet. Ja huoli ettei vain sattuisi jotain.

    Kotiin saa mukaan ihania muistoja, saa palata lasten luo, omien ja lastenlasten.

    • Tuula Ärväs

      Kiitos kaima! Just niin se on kun kirjotit. Mummous on elämän parhaita asioita.

Jätä kommentti

*