Opettelisko elämään enempi tässä ja nyt…

Immeisen mieli on semmonen, jotta se monesti miettii vanahoja epäonnistumisia tai muita männeitä harmiloita tai sitten se kuleksii hättäilemässä mitä ikävyyksijä tai vaikeuksia tulloo tulevaisuuvessa. Eikä kummastakkaa miettimisestä oo juurkaa hyötyä, tulloo vuan paha mieli tai jopa katkeruus nostaa piätään ja suattaaha siinä sivussa tekasta muutaman ihtesätotteuttavan ennusteennii, jotta varmasti männöö johhii juttu pilalle myöhemmin.

Kun sitä ossoissii ellee enempi tässä hetkessä ja nauttia siitä mittee just nyt on tapahtumassa. Myö ollaan monesti niin sissäänpäinkiäntyneitä, jotta ympäröivän mualiman ihmeet jiäpi ihan huomoomata. Niihän se käypi mullehii ja senpä takia kokkeilin ihan huvinpäite, jotta minkälainen kävelylenkki tulis, jos kaikki aistit ois käytössä ja huomio ainakkii melekein koko aijan siinä mittee tapahtuu ympärillä.

Läksin kävelemmään tätä tietossuuskävelyä Haapaniemen venelaituriin seutuvilta rantoo pitkin. Tavallaan männä töhötän siinä niin oman piän sisällä, jotta en juurkaa huomoo mihinkä kävelen. No, nyt ol nokka pitkällä venneihin kohalla, Siellä on kolome mustoo soutuvenettä ja niistähän haissoo nennään niin hyvä tervantuoksu. Siitä vähän matkan piässä oli ennen mattolaituri. Kas kummoo sehän on purettu millon lie, enkä oo huomanna, vaikka oon aika monesti sennii kohan ohittana lenkillän. Ennenhän siinä tuoksahti puhas matto ja mielkuvitus tuopi sen hajun nennään vielähii.

Pari vuotta sitten toukokuun lopussa muutin asumaan siihen lähistölle. Oli siinä pakkoomisessa, kantamisessa ja purkamisessa melekonen homma. Olin seuroovana päivänä ihan uuvuksissa, mut lähin kuitennii het uamusta käpöttelemmään rantoo pitkin. Mänin istuksimmaan sinne penkille, aarinko paisto niin lämpimästi, jotta heräsin siitä reilun tunnin piästä. Onneks olin siellä laiturin piässä, vuan onhan sitä sielläi suattana jokunen satunnainen ohikulukija käyvä vilikasemassa maisemia ja kahtomassa, jotta onpa mummolla venähtänä kevätjuhlat vähä pitkäks.

Vuan tähän hetkeen: kun jatkoin matkoo kohti Väinälänniemee, niin siellä melekein Peräniemen juuressa seiso nainen. Se kahtel pitkin Kallaveen pintoo ja selevitti, jotta katoppa kun tuolla männöö yks sorsanpoikanen ihan itekseen. Siellä se ressukka uiskentel ja piä pyöri, jotta missee se muu sakki uijalipottaa. Siäliks kävi se polonen ja muistu mieleen se ajatus, jonka halluisin joskus totteuttoo, kun käyn joskus marketilla vanahempiin kansa. Minusta ois niin mukava männä pyytämään kuulutusta, jotta tiällä ois Tuula, 55-vuotta punasessa takissaan, ehtii äitiä ja issee ja löytyy neuvonnasta.

Siellä Väinölänniemellä on koripallokentän lähheisellä rannalla pelastusrengas. Telineen piällä kenotti kaks vespelastusseuran miehistöön kuuluvooo lokkia partioimassa vesillä ja rannallahii kulukijoita. Ne on sittä terhakoita elukoita. Kun mänin lähemmäs niin toinen kävi tarkastamassa minun kunton lentee liihottamalla lenkin ympäri, vuan ei onneks merkanna mitenkään merikeleposuuttan. Ne kun suattaa latasta tehä sennii. Kun olin muutama viikko sitte MILjatsissa satamassa, huomasin, jotta jottai roiskahti olan takana. Arvelin, jotta rupesko satammaan, vuan sitte huomasin, jotta lokinrutale paskanti minun piälle. Vuan se taitaahi olla tarkkuuslaji, kun ol suana osummaan justii repun henkselliin.

Käpöttelin siitä sitte Peräniemen piähän ja jäin seisoksimmaan siihen hupimajan lähelle. Kuuntelin, jotta mikä ihme pittää semmosta iäntä, ei oo tikka… Kurkistin sitte puihin taakse ja siellähän se könötti kumarassa, ihan ite kurre. Se syyvä nattuutti käpyvä ja koko otus hytky syönnin ja naksutuksen tahtiin. Eikä se välittänä vaikka mänin kännykkän kansa lähemmäs kahtelemmaan ja suumailemmaan. Kuuntelin siinä sitte aikan oravan syömätouhuja, kahtelin kaanista maisemmoo, tunnustelin lempeetä kesätuulta poskillan ja haistelin miltee se tämä kesä tuoksuu. Arvelin, jotta ainahii tämä hetki lemahtaa onnelta ja ilolta.

Olin siitä kaikesta niin hyvillä mielin, jotta ihan hymmyilin vastaantulevalle miehelle. Se kahto minuva hittaasti, jotta mitähän tuokii eukko mahtaa olla vailla. Vai eikö lie ies huomanna, mietti omija murheitaan. Toisaalta oon jo siinä iässä, jossa naiset muuttuu miehiin silimissä näkymättömiks ja mikäpähä siinä, onhan se sama kysynnässä ja tarjonnassa, jotta hitusen ruppee heikkenemmään vanahemmiten, kun on monenlaista remppoo ja kolotusta, yrmötystä ja kurmotusta… ja muan vetovoimoo.

Vuan olin niin hyvillä mielin, huolet ja murheet ol taivaantuulissa eikä mikkää haitanna elämänilloo. Aarinko paisto ja elämä hymmyil. Niinkun aijemmasta huomootta, ei sitä koko aikoo pysty olleilemmaan tässä ja nyt, väkisin pukkoo muistoja mieleen. Vuan voiphan sitä piättee, jotta muistelloo vähä mukavampija tapahtumija ja sitte tuas keskittyy kahtelemmaan ja kuulostelemmaan. Mualliset murheet voip ihan huoleta jättee jonnekkii jemmaan, eivät varmasti karkoo ja tulloovat ihan kuhtumata luokse. Ja suattaaha se olla, jotta ne onnii lontustelun aikaan ihan itekseen vähä kitistynnä.

Uimarannan kohalla oli se sama nainen, jonka kansa puhuttiin siitä yksinäisestä sorsanpoijasta. Ol käänä uimassa.  Jatkettiin sittä juttuva kaikenmualiman kesätapahtumista, jossa on käyty tai ei oo käyty, vuan pitäs, vuan kun ei sua aikaseks tahi ei kerkii tahi jottai. Lippastiin yhtämatkoo melekein satamaan asti ja huasteltiin, ihan kun ois tunnettu jo ennestään. Sekkii tekköö niin hyvvee immeiselle, se huastelu, vaikkapa tuntemattommiinii kansa. Eihän siinä tarvihe elämänkertoosa tahi sairaskertomustaan julistoo, kuhan hupattaa ylleisiä asiojoita ja onhan huonot kesäsiät aina takkuuvarma puheenaihe, jos ei muuta satu juolahtammaan mieleen.

Tuommosella aistit aaki tehyllä lenkillä suattaa suaha hyvinnii päivän ihmiskiintiön täytettyvä ja hyvvee mieltä ies hetkeks. Sittä voipii tuas männä kottiisa turjottammaan ja miettimmään, jotta mittees sitä tul tehtyvä sillon vuonna kirves ja kuokka ja etennii mittee se teki mulle ja huolehtimmaan mittee kaikkee pahhoo suattaa tapahtuva, jos vaikka toisen kerran tännään pistän nokkan ulos ovesta. Tai sitte opetella siellähii vähä enempi keskittymmään siihe mittee just nyt on tekemässä.

 

Jätä kommentti

*