Lapsuuven mukaviin muistoihin kuuluu pesäpallopelilt kotikylän urheilukentällä. Tytöillä oli oma joukkue, samoin poijilla ja miehillä. Joka kesä pelattiin ottelu poikia vastaan ja joka kesä se hävittiin. Syöttivät niin korkeita, jotta eihän myö suatu osumaan ensinkään. Koululiikunnassakkii mieluisin laji oli pesäpallo.

Aikuisena sittä käytiin kahtomassa jonnii verran Siipen peliä, vuan niistä aijoista on jo vuosia. Monesti oon Puijonlaakson pesäpallostadionin ohi kulukiissan miettinä, jotta pitäs männä, vuan enpä oo suana aikaseks. Alakuviikosta huomasin, jotta Puijon Pesis pelloo keskiviikkona kotkentällään Lievestuoretta vastaan ja arvelin, jotta nyt kyllä mänen.

No, keskiviikkona kävin sittä lounaalla intohimosen jalakapallofanin, Ilkan kansa ja hiän sano olovasa tietenniippä mänössä illalla Kupsin pelliin. Huasto, jotta pelloovat HJK:ta vastaan ja voittaja piäsöö Suomen Cupissa neljän parraan joukkoon. Samana iltana kaks mielenkiintosta peliä, voi ihme. Ja Kupsin peli ois vielä Vänärillä. Siinä rupes jo miel muuttummaan, jospa lähtisinnii kahtommaan jalakapalloo. Ilkka suositteli ostamaan lipun ennakkoon, jotta ei tarvihe jonottoo portilla. Eppäili nimittäin, jotta kahtommaan suattaa tulla enempihii porukkoo.

Pyöräilin siitä sittä keskustaan ja ajatukset livahti 1980-luvun muistoihin, kun käytiin kahtomassa Kupsin, Kopareihin ja Elon pelilöitä. Nehän pelas kaikki kolome piäsarjassa 1982, joten kahtomista riitti. Erityisen mukava jalakapallomuisto on kuitennii ensmäisestä omasta äitiinpäivästä vuolta 1985, kun kotijuhlallisuuksiin piälle käytiin Kupsin pelissä. Pelasivat Lahen kuusysiä vastaan ja ennen pelin alakamista jokkainen Kupsin pellooja vei yhelle äitille ruusun ja silimälle soma Hannu Turunen kipitti kentän yli ja toi ruususa mulle, MULLE! Olin onnesta soikeena, se ruunas jo muutennii ihanan päivän.

Pyöräilin nuissa mukavissa äitiinpäivämuistoissa torille ja jäin sinne kuuntelemmaan mielenterveysimmeisten järjestämmee karaokee. Itellähän ei rohkeus riitä julukiseen laulamiseen ja se on ehkä ihan viisasta ihtesä ja toisten suojelua. Vuan siinä muihin lauluja kuunnellessa unohtu koko lipun osto. Suirautin pyörällä kottiin ja huomasin Ilkan laittaneen linkin mullikkaan ja tietoon, jotta Vänärille on toin eeten tulossa ylleisöryntäys.

En tykkee tungoksista, vaikka katsomossahan se tietennii nostaa tunnelmoo. Arvelin, jotta kannattajia ja metelin pitäjiä ja ehke räkyttäjiäkii riittää Vänärillä iliman minuahii, joten pyörän selekään ja pesiskatsommoon. Kupsin pelliin oli männy 3673 kahtojoo ja PuPen katsomossa oli 444, vuan hyvästi saivat sillähii sakilla meteliä aikaseks, enkä kuullu kenenkään huutelovan rumasti. Minähii läpytin hyvistä suorituksista kämmenet punasena muihin matkassa. Eikä kentällä ollu kunnon turpakäräjiä, vaikka pelloojat palovat ja huavottuvat. Tosin joukkueet kävivät jossai kohti meleko kipakkoo mielpitteenvaihtoo siitä, onko vai eikö varmasti oo laiton.

Peliä kahtoissa tuli niin nostalkiset viilikset, jotta melekin nousi tippa silimään. En ollu etukätteen kahtona mittää pesiksen sarjatilanteesta enkä pelisiännöistä. Ymmärsin ja tiesin kuitennii vanahasta muistista melekein koko aijan mitä kentällä tapahtu ja oli mukavoo, kun osas seurata jokkaisen pesän tapahtumia. Mahottoman issoo takalaittommiin miäree ihmettelin ja sitä mitenkä korkeelle saivattii lyötyä pallon, kun tavotteena oli selevitä pesälle ja suaha vuan huavat. Pelitaktiikka- ja siännötttii näytti kuitennii vähä muuttuneen viime kerrasta. Vuan on se mainio kansallispeli, tykkeen.

Vuoroparipelit on muuttuna 1994 jaksopeliks, vuan sitäpä en ennee muistana. PuPe voitti avvausjakson, toinen mäni niiltä ihan ketuilleen, kun Lievestuoreen kisa teki lyöntivuorollaan alakuusa kunnarin, joka sai ne pelloomaan ihan hurmiossa. Kuopiolaiset näytti välillä jo vähä lannistuneilta, vuan sittäpä supervuorossa yllättivättii voittamalla. Pelin loputtua mietin hetken, jotta mitenkäs tässä kävi ja kuka tämän voitti, vuan selevishän se, jotta PuPe voitti 2-1 (2-1, 3-12, 3-2). Kotona piti männä vielä nettiin tutkimaan pelisiäntöjä ja niitä pittää vielä tavata ennen seuroovoo ottelua, joka on 28.6.

Innostuin niin paljo pesiksestä, jotta tekis mieli mailan varteen kokkeilemmaan vieläkö lähtis yhtä nasakasti kun ennenvanahaan, vaikka tietäähän tuon tällä iällä ja harjottelemata, jotta nasakasti revähtäs vuan johhii lihas ja lisäpoonuksena sais kuppeesa kippeeks. Vuan PuPen kotipelit oon jo merkanna kalenteriin ja seuroovana onnii jännä peli, kun vastassa on Siipe.

Kupsille kävi huonommin eli hävisi 1-4, joten tein loppuisa lopuks paremman valinnan, vaikka meinoon kyllä männä tämän kesän nimmiin vielä kahtommaan jalakapallookii, kun onhan niitä veikkausliikan otteluita pelattavana, vaikka eivät Cupin välierriin piässeetkään.