SATOA goes wild ja myö

Olin etukätteen suunnitellu mänevän mukkaan SATOA goes wild-vestivaalille, mutta sittä selevissii, jotta pittää ostoo kolomenkympin lippu, jolla syyvään kymmenessä eri paikassa ja arvelin, jotta suattaa sen reissun piälle olla niin ähky, jotta jätän kuitennii välliin.

Istuin sittä lauantaina kaikessa rauhassa kiikkustuolissa sukanneulonnassa, kun Ritu soitti, jotta alappa tulla kaapunnille. Hyö oli Esasa kansa ostana liput ja olivat ensmäisessä paikassa syömässä. Eppäil sammoo kun minä ja pyyti minua sen tähen kolomanneks jakamaan evväitä. Epäröin vähä ensin, vuan Ritu sano, jotta nyt enempiä miettimätä vuan töppöstä luun nennään ja kylille. Arvelin sittä, jotta kerkiihän tuota nuhjottoo kotona itekseen ihan liian kansahii, joten eikun taipaleelle ja varamahaks vestivaalille.

Ritu ja Esa oli ostana liput kummallehii, vuan sittä oli Ritu ruvenna miettimään, jotta kaks lippua neljälle ois voina olla sopivasti. Ensmäisessä ruokapaikassa oli sittä hokassu, jotta oishan sitä voina kaks pärjätä yhellähii lipulla. Vuan kun oli jo ostettu kaks, niin tulivat loppuisa lopuks siihen johtopiätökseen, jotta kaks lippua vois olla ihan somimmoilleen kolomelle ja sen tähen soittivat minulle. Näitä monimutkasia matemaattisia yhtälöitä myö vielä porukalla pähkäiltiin iltapäivän mittaan, jotta mitenkä kannattas tehä ja mikä ois järkevöö ja mitenkä toisin ois voina miettiä tuota lippuasioo.

Vuan niitä mietittiin tosin myöhemmin. Siinä vaiheessa kun kerkesin kaapunille, oli Ritu ja Esa jo siirtynä toiselle rastille, torin laijan terassille mansikkanokkossmoothieta maistelemaan. Nokkonen anto jännän maun mansikan seassa ja piäsin heti maistammaan. Sovittiin siinä, jotta jaetaan annoksia vuorotellen puokkiin. Arveltiin, jotta semmoset makupalat riittää, kun eessä oli vielä kaheksan paikkoo. Esa oli miettinä reitin valamiiks ja niinpä seuraavaks mäntiin torin toiselle laijalle uunijuuston syöntiin ja sen herkun syönnistä onnii ihan liian pitkä aika. Siitä käppäiltiin makosalle leppäsavupossuleivälle. Lisäks maistettiin erikseen ostettavvoo kuusenkerkkämojitoo, ei huono sekkää.

Seuroovassa paikassa oli tarjolla murreeta Finn Angushärkee, jolla herkuteltiin terassilla. Siinä meinas ruveta viluttammaan, kun oli alakana sattoo siuhuuttoo. Ritu ossoo ylleesä varrautua kaikkeen, vuan nyt oli liian vähä vuatetta piällä. Onneks olivat käynä puserokaupalla Ritulle ennen kierrosta, jotta eikun puseron vaihtoon ja tuas tarkeni paremmin männä juppasta.

VB valokuvakeskuksen pihassa olihii sittä vestivaalin parraat herkut. En oo ikkään ennen syönä mua-artisokkoo ja mesiangervoo, vuan oli älyttömän hyvvee. Esa jätti vestivaalilipun tarjoukset välliin ja osti tilalle kala-annoksen, siikoo ja spelttiä muistooksen ja maistatti meillähii. Kaikki oli niin maukasta, jotta meinas viijä kielen männessään.

Maha rupes olemaan siinä vaiheessa jo meleko kellallaan, vuan vielä piti kipasta korttelimuseolle. Siellä ois piässy ilimaseks kahtommaan museokotia, vuan ei joutana tällä kertoo, kun oli vielä pari paikkoo käymätä. Syötävät maistu kuitennii, punajuuri oli makkeeta niinkun lupasivat ja horsmavuahto ennenkokematon maistettava, vuan kevyesti livahti iäntä kohti sehhii.

Nyt alako tuntua jo ylensyönniltä, vuan onneks paikkoin välillä tuli vähä kävelyä, jossa mahhoo sai vähä vajumaan. Jotkut nuoret miehet oli kertona kiertäneesä kaikki paikat tuntiin, vuan ei ois minun maha vetänä kertakierroksella kaikkee. Ritu eppäil oman kokosa johtuvan siitä, kun on kolome eri mahhoo, yks ruuvalle, yks herkuille ja yks juomille. Mulla on sama homma ja se tuli totistettuahii tällä reissulla.

Ruokamahhaan oli täytettä tarjolla vielä seuroovassa paikassa. Lupasivat voissa hauvutettua haukee, villiyrttisalaattia ja raparperipyreetä. Vuan pettymysten pettymys, hauki ja salaatti oli loppuneet ja tarjolla paistettua kuhhoo ja tavallista salaattia. Vuan piästiinpä kuuntelemaan Jouni Tossavaisen runnoilua ammeesta ja vähä muualtahii. Paikalla oli myös lavarunnouven Suomen mestari Jukka Kervinen, joka kävi runnoilemassa ihan pöytiin vieressä. Meijän pöyvän kohalla hiän runnoili haluavasa naisen ja Esa sano, jotta niin hiännii, vaikka olihan meitä matkassa ihan tuplaten.

Siellä sattu sittä semmonen erreys, jotta ostin meille sisältä ruokia ootellessa lasilliset valakoviiniä ja Esa minun ostosta tietämätä toi pihalta pullollisen. Niitä lipittäissä mäni aika mukavasti runoja kuunnellessa ja omia juttuja hömpötellessä. Onneks kukkaa meistä ei kuitenkaan intoutuna julukisesti lausumaan mittää jumalaisia säkkeitä. Ehkä sitä juomoo oli justiisa somimmoilleen sen verran, ettei tullu liian paljo älyä silimiin eikä villiivyttyä liikoo.

Sitä paitsi Ritulla alako olla jo kiire seuroovaan paikkaan. Miten pitkään lie arvellu jäätelönsyönnin kestävän, kun kello oli vähä yli kuus ja vestarit auki kaheksaan vai liekkö eppäilly, jotta myö Esan kansa aletaan kohta laulamaan. Suattaa vielähii Ritun lisäks joku muuhii kauhulla muistella meijän ensimmäistä ja toistaseks viimestähii duettoo vuolta kuokka ja kirves

Niinpä jäi lausumata ja laulamata ja lähettiin vippasemmaan viimeseen paikkaan. Esa ei jäätelöstä piitanna ja niinpä myö Ritun kansa otettiin kahteen mukkiin joka lajia. Jäätelöt oli tuotu Joensuusta, siellä kuulemma tekköövät tarjolla ollutta mustikkasorbettia, kookos-mesiangervo-, porkkana-raparperi- ja vanilja-lipstikkajäätelöö ja kyllä ollii makkeeta, etennii tuo viimeksmainittu.

Siitäpä sittä passassii lähtee hyvillä mielin ja kylläsenä kottiin mahasa viereen kellottammaan. Vestivaalit oli ensmäiset luatuaan Suomessa ja kyllä kannatti järjestee ja osallistua. Vestivaalin idea oli hyvä, oli mukava kierrellä eri paikoissa, piästä maistelemaan uusia, erilaisia luonnon makuja, asiakaspalavelu oli ystävällistä ja immeiset hyvällä tuulella. Tykkeen ja peukutan. Luvin uamun lehestä, jotta ens vuonna vestivaali suapi jatkoo, jotta sinneppä sittä työkii, jotka että vielä tänä vuonna ollu mukana.