Pitäs lähtee torille ja kaupoille. Katon kännykästä mitä supersiä luppoo tälle päivälle. Toinen sannoo, jotta puolpilivistä ja toinen, jotta vettä sattaa. Katon ulos ikkunasta ja siellä aurinko paistoo killittää, eikä piliviä näy melekein mailla halameilla. Lämpötilaks luppoovat likelle kahtakymmentä, vuan tänä kesänä on ollu meleko kolleeta tuulta paisteesta huolimata.

Käynpä testoomassa kelin, pistän kokkeilumielessä piällen hellekelliin sopivan mekon ja kipasen parvekkeelle. Yritän samalla kuikuilla, jotta minkälaisiin vuatteisiin muut kulukijat on laittaatuna, vuan eipä siitä oo apuva, kun yhellä on paltotta ja toisella hihatonta. No, jos käsvarret vettää kananlihalle, se ei tarkota niinku idolsissa tahi muissa taito-ohjelmissa tuomarit sannoo, jotta oisin ihan lääpällään eli iki-ihastuna esitykseen, vuan ihanvuan paleltaa. Ja se tuas tarkottaa sitä, jotta pikasesti sisälle ehtimään villatakkija tahi muuta lämmintä käsvarsille.

Vuan mikä väri käypi, kun mekko on turkoosi ja sittä jos laittaa villatakin, niin sittä pittää laittoo vielä huivihii ja mikä näistä nyt soppii puseroon ja takkiin. Ja missä ei tule liian kuuma kaupoissa… tämä vaihelaatikkoikä tekköö vuatteen valinnan vielä astetta hankalammaks.

Sittä pittää vielä miettiä laukkuhii. Reppu on helepoin valinta, kun se ei sovi kunnolla oikein mihinkään, vuan on niin heleppo ja mukava tavarankuletukseen. Otan sen. Vuan mitkä kengät soppii reppuun. Oon kulukena kesällä paljo tennarissa ja niissä lähen nyttii, piätän het ja heleposti. Vuan otanko punaset, valakoset vai varrelliset mintut. Käyn parvekkeella kahtomassa onko mua märkä, kun sillon ei kehtoo laitooo valakeita likkaatummaan. Mintut käypi parraiten mekkoon, vuan kun ne on varrelliset, niin eipä käykkää. Vaihan jalakaan kaprit ja turkoosin puseron, toisen huivin ja villatakin. No, nyt ois kaikki valamiina. Satteenvarjo jäi kuitennii naulakkoon, jotta vielä takasi rappukäytävästä sitä hakemmaan.

Kotona silimä ossuu ikkunnaan ja siellähän sattaa taivaan täyveltä vettä. Ei onnistuna lähtö. Katon uuvestaan siätiijotukset, pitäs paistoo nyt. Vuan ikkunan taus näyttää muuta. Muistan, että mullahan on uuvet kumikengät, hienot punaset tennarinnäköset nauhakumpparit. Eikun ne jalakaan ja sitte pihalle…

Vuan jotennii se väri riitellöö silimään turkoosin paijan kansa. Ja toisekseen kumikengät ei tuas sovi kaprihousuin kansa. Mittee nyt pistän piälle… Mullahan on jossai semmoset lököhousut, jos silleen rennommasti lähtis. Vuan tarkastan varalta vielä siätiijotuksen, kun ne näyttää muuttuvan päivittäinnii niin monta kertoo. Ei pitäs sattoo vettä, vahvistaa siätiijotus, vuan taivaalta losottaa vielähii niin, jottei sekkaan meinoo sopia.

Laitan kuitennii pitkälahkeiset lököhousut, mustat, kun niihin soppii mikä väri vuan. Nuaman lähelle ei mustoo, kun se tekköö kalapeeks, eikä vihreetä, kun se tekköö merisairaan näköseks, vuan puna-violetti-hippunen mustoo-huivi soppii minun värilöihin ja kumppariloihin ja sittä punanen paita. Missees se on. Pesussa, no onneks niitä on vielä pari muutahii, vähä eri mallista. Kyllä kelepoo lähtee.

Samalla kun oon aukasemassa ovvee, vilikahtaa auringonsäe etteisen lattialle. PRKL! Jos ois ukko, niin huutasin sille enssuuttumuksessan ja hätiköijen, jotta mulla ei oo ikänään mittää sopivoo piällepantavoo. Ennenkun älyväisin, jotta nythän ei ookkaa kyse siitä, kesäsiä vuan temputtelloo eikä siätiijotukset enkä varsinkaa minä pysy mukana tässä revohkassa.

Istun hetken kiikkustuolissa puhisemassa ja rauhottumassa. Sitte nappoon piällen jottai siitä läjästä, joka on kerräätynä sängylle sopivia sovitellessa. Ihan sama minkäväristä, vuan panen kuitennii lippahatun piähän, jos sattuu tulemaan tuttuja vastaan, niin voin kulukee vähä tuntemattomampana. Satteenvarjo jiäpi kottiin, vuan olokaan. Kipasen lähikauppaan, ostan kassillisen herkkuja ja vietän loppupäivän sängyllä roskarommaanin ja suklaan seurassa. Pitäkööt kesä ja siätiijotukset tunkkisa.