Siipiveikon elämä

Kävelin yks uamu töihin lasten liikennepuiston läpi ja huomasin siinä matkalla naakan, joka keekoili puiston ajotiellä. Jostain syystä se loikkas ilimaan, levitti siipesä ja liihotti tosi läheltä ohi.

Sitten se lensi vähän matkan päähän aitatolopan nokkaan ja mulkoili siinä töykeen näkösenä. Kun olin melekein kohalla, se vetäs tuas ohilennon ihan läheltä ja jäi kerrostalon ulkovalon piälle. Sama touhu jatku korttelin verran. Se jäi aina vahtimaan vähän matkan piähän ja kun kerkesin kohalle syöksyt alako olla jo melekein hipuja. Kun päästiin seuraavan kavun kulumaan, se jäi kekottamaan ajotielle ja kahteli sieltä pitkin nokkoosa. Katoin takasi yhtä yrmeenä ja sanoin sille tosi vihasesti, vaikka toisaalta vähä pelotti: NYT Ala HÄipyä Siitä… ja se ymmärti järkipuhetta.

Niinpä lähti mokoma lähentelijä lentee leuhottamaan rennoilla ja hitusen ylimielisen näkösillä siiveniskuilla talon kuluman taakse. Loppumatkan hiipparoin taakse vilikuillen, kun eppäilin sen kuitennii puukottavan selekään. En ollu ennen tavannu naakoissa moista kyttääjää, muissa siipiveikoissa kyllä. Lokit on joskus hyökkäilleet ja yrittäneet ajella pois pesänsä nurkilta. Eppäilin naakan olleen samoilla asioilla, vaikka vähä omituisesti se silti käyttäyty. Kiinnostuin tappauksen seurauksena naakan elämästä ja kävin netissä tutkimassa minkälainen elukka se oikein on, mitä se touhuaa ja mitä sen mielessä ois voinu liikkua.

Selevis, että naakka kihlautuu kaheksan kuukauven iässä. Hyväisäkuitennii, lapsena ihan. Sukukypsiä ne on vasta parivuotiaina, joten onneks kerkiivät tutustua toisiisa toista vuotta ennen perheenlissäystä. Se on pariuskollinen siipiveikko ja pariskunta on tiiviisti yhessä koko elämänsä. Tuommosten asioitten lukeminen teki naakasta jotennii inhimillisen ja olin näköjään ihan huomaamata alakanu verrata sitä ihmisiin. Aattelin, että tuohan sopis muuten, paitsi tuo tiiviisti yhessä oleminen. Vuan naakkaa ei ilmeisesti ala toisen nuama nyppimään. Eipä niin, ainakaa ukkonaakoilla, kun nehän käypi netin mukkaan poikain kansa illanvietoissa. Emäntä vahtii kotona lapsilaumaasa. Ja mikäpähän siinä, jos se soppii molemmille.

Naakasta oli kerrottu, että se ottaa vaimokseen alempiarvosen. No se ei kyllä pie paikkoosa ihmiselämässä. Mut siihenpä en ota sen enempi kantoo enkä ruppee ruotimaan tässä yhteyvessä. Sen vuan sanon, että laittaakohan nekkii Naakkasanomiisa kuvia naisnaakkoin kamelinvarpaista, kun tuas ukoilla suapi pullottoo ihan miten tahhaasa. Vuan takasin siihen lähentelijään: olikohan se aamuinen naakka voinu sittennii olla ehtimässä ukkoosa pitkäks venähtäneen iltaloman jäliltä.

Ilmeisesti siitä ei kuitenkaan ollu kyse. Netissä kerrottiin, että pariskunnat juttelevat usein hiljakseen keskenään kuherrellessaan savupiipun piällä. Kuulostaa aika lutuselta ja siltä, että oovat onnellisia yhessä. Mukavahan se ois kuherrella ja voishan sitä toisen kainalossa kekottoo vaikka savupiipullahhii. Naakkoin elämän sopusointusuutta vahvistaa kuitennii tieto, että naakka on erittäin soppeutuvainen, älykäs lintu ja väitetään, että se ossoo laskee viiteen. Jos se ossois laskee kymmeneen, niin oiskohan se antanu minun kulukee rauhassa ohi.

Sitte löyty semmonen tieto, että naakka oppii noppeesti ympäristön tavoille. Jaahah, sepä se selittääkii naakan hyökkäykset. Se oli leikkipuistossa harjottelemassa miten kurrautetaan suojatietä ylittämään pyrkivän eestä melekein varpaita, tai naakan tappauksessa piätä hipasten. Sen taijon opettajia on kaapunnissa vielä ihan liian paljon ja siks pyyvännii, että voitaskohan myö porukalla ruveta näyttämään naakalle esmerkkiä kohteliaammasta liikennekäyttäytymisestä!

Kommentit

  • Tuula Kyyrönen

    Joka aamu voi oppia uutta. Kiitos hauskasta jutusta!

    • Tuula Ärväs

      Kiitos kommentista kaima :)

  • anja

    Tuula, kylläpä veti hymyyn naamaa tuo sinun juttusi. Ja olipa nautittavaa vertailua.

    • Tuula Ärväs

      Kiitos :)

Jätä kommentti

*