Vähä yli kolomekymppinen nainen huijasi kuopiolaiselta mieheltä puolessa vuossa 22 000 euroo. Nainen on meleko nuori, vuan taitaa olla ihan ammattilainen, ei tuomoisia temppuja tehä huimusissaan tai ajattelemattomuuttaan. Miehen ikkee ei oltu lehtijutussa sanottu, enkä lähe tässä ikäerroo arvailemmaan ja olipa minkäikänen tahhaasa on surullista ja niin viärin tulla huijatuks. Luottamus toisiin voipi semmosen jäläkeen olla pitkäännii hukassa, joillehii voipi olla vaikeeta suaha sitä takasi ikänään ja suattaapa siinä katkeruussii tehä pesän mieleen.

Rakkauven roihuissa immeinen on herkimmillään ja avoimmimmillaan. Jos omistautuu sieluvaan myöten toiselle ja uuvelle lemmelle, voipi järenkäyttö siinä hetkessä unohtuva. Siinä suattaa tuntuva siltä, jotta mualima aukijaa, taivas leimuvaa ja pystyy melekein kävelemään vetten piällä. Siinä ihmeessä suattaa ruveta luottamaan toiseen niin, jotta antaa syvämesä lisäks heti tutustuttua luottokortti- ja pankkitunnuksesakii, kun sullauvuttaan toisiisa ja kaikesta elämässä tulloo ihan saman tien yhteistä.

Ylä-Savossa sannoovat, jotta rakastuminen on lievä sykkoosi. Ja kyllähän siinä tilassa suattaa vähä toellisuuventaju hämärtyvä ja ylleesä toista katellaan ainahii jonnii aikoo vaaleenpunasiin silimälassiin läpi. Vaikka kellot soittas mielessä, jotta tämä on liijan hyvvee ollakseen totta tai suattaapa sirreenit uluvoo niin, jotta lähheisettii kuuloo, vuan ite ei halua ja niinpä siinä sittä kellutaan onnen aalloilla kohti väistämätöntä katastrofia.

Huastattelin kerran miestä, jolla oli takana saat, 100 ! nettirehvit. Siihen on sopina jos jonniilaista naista. Jottii kuulu niin paljo muokkoovan kuvijaan, jotta eipä niitä tavatessa tunnista. Jonkun kansa oli tavanna uamupäivään, vuan heti oli ollu mielessä paariin mänö ja oispa maksattana juomasa miehellä koko päivän. Yks oli mieluillu ens tappoomisella Tuurin kyläkaupalle, vuan oli sittä perillä huomanna unneuttaneesa kukkaron kottiin. No mies oli ystävällisesti maksana ostokset. Yks oli ehottana, jotta jos mies ostas hänet irti asunnosta eron jäliltä, eikä ois tarvinnakkaa enempee kun 200 000. Aika paljo sen alle oli kuitennii kulukena rahallinen raja. Yhen kansa oli kuulemma pelemuutellu peittoo jo vuosia nuin hupimielessä, vuan sitä ei ymmärtänä minkä tähen siitä tuli ongelma uusille tuttavuuksille, vaikka hän sen kuin rehellisesti huastaa. Ja eihä se käytöstä kulu ja kyllähän hänestä riittää usseemmallehii.

Vuan asiaan: kuten sanottu, rakastuminen on herkkee aluetta immeisen elämässä. Melekein kaikki haikailoo rakkauven perrään ainahii jossai vaiheessa elämeesä. Ja jos sitä ihan hirveesti ja pakonomasesti kaipailoo ja melekein toivottomana ehtii, voip tulla tehtyä vikatikki valinnassa ja altistua justiisa tuommoselle huijarille. Vaikka suattaapa se aluperin ihan mukavalta ja asialliselta vaikuttava immeinennii paljastua myöhemmin pahimman luokan ketkuks ja retaleeks. Ei sitä millonkaa tiijä varmaks etukätteen eikä se aina seleviä jäläkikätteenkää.

Vuan jos mietitään sitä puolta vuotta ennen huastemiehen tulloo. Mieshän luuli huasteen tuontia polttaripilaks, jotta korkeelta onnen taivaasta tipahti se mies. Lehtijutun mukanen luottamus ei voi syntyä, kun mahottoman suuresta huumasta, onnesta ja rakkauvesta. Eppäilen, jotta se puol vuotta on ollu miehelle ihanoo onnen aikoo. Vaikka toisen valleelle perustuvoo, mutta miehen puolelta toinnäkösesti aitoo.

Pettymyshän siitä tietennii tuli, vuan ei pie tuomita ihmistä, joka uskoo ja uskaltautuu rakkauteen. Kaikki myö erehyttään joskus, isommasti tai pienemmästi. Vuan jos ennen sitä pettymystä on puolen vuon aijan rakastanna sen minkä sielusta lähtöö, vilipittömästi ja luottain, niin lämmöllä aattelen sitä immeistä. Jotta eikun rohkeesti vuan muuttii kohti uusia nöyryytyksiä, lemmen seihtemättä taivasta ja jalat alta vievöö rakastumista.