Sotasilla

Parvesta tuli yllättäin avaruusalus ja kaiteen yli kurkotti kolome soturia, jotka ampu laserasseilla (= hengareilla) olohuonessa mittää tietämättöminä istuvoo pienempee mummon kultasta ja minua. En oo pitkilleen ollu sotatilassa kenenkää kansa enkä oikein tykkee kohti ampumisesta, joten piirsin kiireesti tauluja, joihin soturit sai ruveta myös tähtäilemään.

Tauluun ampuminen kiinnosti aikasa, vuan sitten piti minun ja pienimmäisennii osallistua sottaan. Isoin soturi piirti hienon pistoolin, jolla piäsin räiskämmään. Vuan välirauhan aikana sovittiin vielä, jotta kukkaa ei kuole. Isoimmainen keksi, jotta osuman jäläkeen pittää laskee kymmeneen ja sitte suapi jatkoo tuas. Minä tosin sanoin ampuvan kutituspanoksilla. Sen tähen sota mänikii välillä lähitaisteluks ja ampumista jopa tultiin pyytämään.

Sittä keksittiin pienimmäisen kansa männä pöyvän taa piiloon ja yllätettiin hyökkeejät sieltä käsin. Siitä leikki muuttukii vähitellen enempi piilosilla oloks. Sängyn aluset, vuatehuone, oven ja verhoin taukset oli tosi hyviä piiloja ja mullekkii tuli jumppoo, kun piti kiireesti männä millon sykkyrään, millon mahollisimman litteeks ja vaikka mille mutkalle. Pienimmäisen kansa kuuhotettiin lähekkäin hipihiljoo millon missäi. Ja sittä tuas puolestaan piästiin ehtimmään. Piiloon ei välillä meinanna keretä millään, kun kymmeneen laskettiin niin pikasesti. Vauhtia, säpinee ja jännitystä riitti ja kun vanahemmat oli rinteessä, suatiin mellastoo ihan keskenään.

Tämä lasersota ja muut mukavat leikit tapahtu hiihtoloman mökkireissulla. Meijän perheessä on ollu kaks pikkuneitiä ja nyt suatiin sittä tyttären miehen mukana valamiina kaks pikkupoikoo. Piäsin tutustumaan heihin parin yön reissulla. Oli mukava seurata lasten mutkatonta tutustumista ja piästä osallistumaan poikaleikkeihinnii. Osin tuttuja hommia oli niissäkii, lennokkiin taittelu ja lennättäminen, värittäminen, piirtäminen ja leipominen näytti olovan mieleistä. Ja onhan ne tyttöinnii touhut meleko raisuja välillä, vuan sotaleikit oli ihan uutta.

Mietin kottiin tultuan nuita sotaleikkiä ja kävin lukasemassa mittee lastensykiatri Jari Sinkkonen on sanona asiasta. Hän on sitä mieltä, jotta lapsen omasta mielkuvituksesta kumpuava leikki vähentää lapsen aggressioita. Sankari – ja sotaleikkiin avulla suapi luonnollisesti purettua niitä ja sen tähen vappaa leikki leluilla tai iliman on hirmusen tärkee asia lapsen kehityksessä. Sinkkosen mukkaan monet nykyaijan leluista eivät ruoki lasten ommoo mielkuvitusta, kun leluhahmot on suoraan pelilöistä ja videoista ja roolit ja leikkiin eteneminen on miärätty niihin mukkaan. Ja onpa hän huolissaan siitähii, että lasten normaali vappaa leikkiminen on selevästi vähentynä.

Sinkkosen mukkaan tavallista leikkiä pietään lapsellisena, sekä vanahemmat että lapset ite pittää. Aattelen, jotta ei pitäs immeisen millonkaa kasvoo liian aikuiseks. Elämästä jiäpi ihan liian paljo iloja kokemata, jos unohtaa leikin ja hassuttelun. Eipä tullu mökillä mieleenkää, jotta ois ollu liian lapsellista. Mukava oli kun ottivat minuttii leikkimään. Siinäpä tuli tuettua ihan tietämätä lasten kehitystä ja piästiin ihan huomoomata tutummaks.

Oli myös tosi iso ilo ja onni suaha porukkaan lissee leikkikaveriloita, uutta poika/miesenergioo ja viettee yhteistä aikoo koko perheen kansa.  Voin nyt kiikkustuolissa istuissain katella hyvillä mielin ulos auringonpaisteeseen ja laulella, jotta tännään minä onnellinen oon.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavaa pohdintaa näin lepopäivän tiimoilta!

    itse ne nuo lelut tehtiin puusta, komeita pyssyjä ne olivatkin – oli sarjakuvissa seikkailevan purjelaivan kapteeni Katen -mallinen (piilukkopyssy), lännenmiesten aseita tietenkin, autojakin taisi olla – ja kapusta opeteltiin tekemään myös ja koulussa puutöitä – virkattiinkin.

    Luin jostakin tutkimuksesta, että paljon televisiota katseleva pikkulapsi (jätetään tv:n ääreen) olisi tarhassa ja muualla aggressiivisempi muita. Tuo viittaamasi ammattilaisen leikkimisohje neutraloinee tapahtumia, ja varsinkin jos aikaa jää omille leikeille ja vanhempien paijjauksille, niin tuo nakkenakuttajien ja maantiekiitäjien väkivaltaisuus saattaa mennä ohi

  • Tuula Ärväs

    Myöhässä, mutta kuitennii: kiitos kommentista. On hyvä, että oppii monipuolisia kädentaitoja jo lapsena. Niistä on hyötyä myöhemmin. Perustaidot oppi, vaikka pannulapusta saattoi tulla kuppi ja sukat jäi kesken.

    Ja ikäviä tapahtumia olisi vähemmän, jos aggressiivisuuden voi purkaa muilla keinoin kuin esim nyrkeillä.

Jätä kommentti

*