Surun loppuunsuattaminen

Oon viime aikona sattuneesta syystä perehtynä erlaisiin tunteisiin. Ainahan niitä mielessä liikkuu, vuan nyt oon tutustuna viisaampiin aatoksiin, ihan kirjoista käsin. Viimesimmäks oon lukena surusta. Se on jotennii aliarvostettu tunne, josta nykymualimassa tehhään meleko noppeesti liäkittävä sairaus. Siitä kun pitäs toipua ihan hetkessä. Mänetykset ja luopumiset aiheuttaa surua, jonka pitäs antoo tulla ja olla ihan rauhassa.

Meille sanotaan, jotta elä sure, hommoo uus, aika parantaa huavat, oo vahva ja se minua suoraan sanottuna sylettää eniten, jos sanotaan, jotta ei immeinen sua kannettavakseen enempi kun jaksaa kantoo. Paskapuhetta , kun se on vuan jaksettava, jos haluvaa ja aikoo ellee.

No, ennen kuin alan enempi hiiltymään ja pittää vaihtoo aihe ketutukseen, jatkan surusta. Jos mieleen jiäpi myhimään jottai tunnepohjasta suhteessa mänetettyyn, niin eipä siinä ehke pysty täysin nauttimmaan elämästään. Semmoset keskeneräset asiat pitäs suattoo loppuun. Joskus johii tosi vanahakii asia suattaa olla ihan kesken mielessä. Asia on aiheuttana niin paljo pahhoo mieltä, ei oo kerrennä tai jaksana tai halunna ja niinpä se on jiänä kesken suremisen.

John W Jamesin ja Russell Friedmanin kirjassa: Surun työstäminen. Toimintaohjelma kuoleman, eron tai muiden tunneperäisten menetysten työstämiseen, opastetaan mitenkä kesken jiäny rosessi suahaan piätökseen. Siinä on erlaisia tehtäviä, joihin pohjalta eetään ja viimesimmäks sittä kirjutettaan loppuunsuattamiskirje. Ihan järkeenkäyvöö tekstiä.

En oo hirveen hanakka kertomaan syntyjä syviä omasta mielestän, vuan tienpä nyt poikkeuksen, paljastan sisimpän ja kirjutan tähän kirjeen malliks yhestä oman surun loppuunsuattamisesta:

Hei xxx!

Oon tutkiskellu meijän suhetta ja oon huomioinu joitai asioita, jotka haluvaisin sannoo sulle.

Pyyvän anteeks, että oon puhuna sinusta rumia, nekatiivisia asioita ja sanona, jotta oot  ollu liian tuulella käypä, ethän sinä oo itelles mittää mahtana. Sinun tehtäväs on olla semmonen kun oot ja minun tehtävän on hyväksyä sinut semmosennaan. Pyyvän anteeks, kun en oo pystynä sitä tekemmään.

Pyyvän anteeks, että en oo osanna arvostoo sitä, jotta oot tehnä oman ossuutes ja omalla tavallas, vaikka se ei minun pirtaan ois sopinakkaa.

Pyyvän anteeks, kun oon muistellu liikoo vanahoja tekemisiäs, enkä oo huomioina sitä, jotta sinähii muutut ja oot eri päivinä erlainen.

Annan sulle anteeks, kun oot ollu minua kohtaan kylymä ja heittänä lokkoo piällen.

Annan sulle anteeks, kun elämä on välillä muuttuna kanssas pimmeeks ja synkäks.

Annan sulle anteeks sen, että lämpö ja hyvä miel on poistuna välillä päivistä.

Haluvaisin sinun tietävän, jotta oon ansiostas oppina ymmärtämmään, jotta pimmeimpiinnii päiviin jäläkeen tulloo valosampia ja jotta piliviin takana paistaa aina aurinko.

Haluvaisin sinun tietävän sennii, arvostan sitä, jotta piet melekein aina luppaukses ja tulet sillon kun pittääkii. Ja kiitos siitä, jotta tännään toit hyvvee ja aurinkoista mieltä kaikille. Näytät niin iloselta ja mukavalta valosina päivinäs. Nyt heitän sinut  mielestän ja suat vappaasti männä. Hyvästi syksy!

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Tärkeestä asijasta kirjuutit, joten laitoin peukun.

    Varmaannii näitä menetyksijä on usseempoo sorttia ja usseemman kokosija, joesta toesista piäsöö yli ja toeset vuan on kierrettävä ja haavvattava – tae vatuloetava jotennii pakettii … Pittääpä lukkee nuo kirjat joesta tuossa äsken huastot.

    Joetae surutyökirjoja oon silimäelly ja esmerkiks kriisipsykologiaakin. Varmaanniin tuo syksyn, ja etennii kesän, hyvästely on paekallaan, jotta talavihii tuasj maestus makkeelle – jooluhan sieltä tulla jollottaa tuassiisa uuvelleen – ja mää tiijjä talavipakkasettii.

    Eräs ulkomailla urakoinut kauppaneuvos kertoi radiossa 70-luvulla, että suomalainen alkaa kaivata vuodenaikojen vaihteluja noin 3 vuoden urakan jälkeen.

    • Tuula Ärväs

      Kiitos peukusta ja kommentista. Vatuloetava pakettiin, se oli hauskasti ja kuvvoovasti sanottu. Jotennii se suru on yritettävä selevitellä, jotta piäsöö tuas elämään kiini.

      Kesäimmeisestä tuntuu ankeelle synkkä syksy, vuan viimestään vuonvaihteen jäläkeen sitä tuas alakaa herräillä henkiin. Varsinnii kun alakaa aurinko pilikistelemmään. Sitä ootellessa!

Jätä kommentti

*