Sydämeni kotikaupunki

Tyttäreni Anni muutti vuosi sitten keväällä pois Kuopiosta. Kirjoitin runon hänen mielipaikoistaan ja toivoisin kuulevani sen jonain päivänä lauluksi muokattuna hänen laulamanaan.

 
Syysaamuun uniseen yksin kuljen

kun koko kaupunki vielä nukkuu

Kuvat menneistä sydämeen suljen

ja haikeus kiitollisuuteen hukkuu.

 

Rannalla päässä Peräniemen

mua aurinko hivelee hiljaa

sylissä puiden ja kallioiden

itää sydämeen rauhanviljaa.

 

Syksyn lehdet kiitää katua kahisten

pihlaja kantaa marjansa punastuen

viima sukeltaa alle takinkauluksen

on kylmä, mut muistoista lämpenen.

 

Sataman seutu on yksinäinen

kesän juhlijat on jo lähteneet

Aamutunnelma sen on utuinen

vain aalloilla leikkivät veneet.

 

Aallomurtajalla hetken lepään

vaiti nojaan tutun männyn kylkeen

siellä kaipaa en kai enää ketään

ja aavalle kauaksi mielessäin meen.

 

Syksyn lehdet kiitää katua kahisten

pihlaja kantaa marjansa punastuen

viima sukeltaa alle takinkauluksen

on kylmä, mut muistoista lämpenen.

 

Rannalta tuomiokirkolle vie

kaupungin kaunein toiveiden katu

puiston laidassa onnenlähde lie

sieltä alkanut on monen satu.

 

Metsä kuiskii lenkille kutsuen

on polulla kaunis lehtimatto

siellä kaiken turhan unohtaen

nään on korkeella taivaani katto

 

Syksyn lehdet kiitää katua kahisten

pihlaja kantaa marjansa punastuen

viima sukeltaa alle takinkauluksen

on kylmä, mut muistoista lämpenen.

 

Mäeltä näen miten kaarellaan

on lähiön kadut ja talot

sinne voisin tulla asumaan

kanssas sytyttää puutalon valot.

 

Täältä rauhan mieleeni löydän

onnen pipanat mukaani kerään

niillä katan sieluni pöydän

ja ilolla huomisaamuun herään.

 

Syksyn lehdet kiitää katua kahisten

pihlaja kantaa marjansa punastuen

viima sukeltaa alle takinkauluksen

on kylmä, mut haaveista lämpenen.

 

Kommentit

  • syksyn sointi

    Kauniit sanat ja haikea, mutta kuitenkin rauhoittava. Kuka innostuisi säveltämään?
    Laulun voisi laulaa tyttäresi kauniilla äänellään!

Jätä kommentti

*