Tapsan tähti

Jo aikaseen kevväällä laitto Ilkka viestin, että hän haluais lähtee kahtomaan kesäteatteria Tapio Rautavuarasta Kuopion Uuteen kesäteatteriin, on kuulema lapsesta lähtiin fanittana sitä. Viime kesänä alotin Ilkan sivistämisen kulttuuriasioissa kesäteatterista, oon siinä kehumata vähä onnistunakii ja mielestän viesti halusta lähtee tänä kesänähii kahtomaan on yks osotus siitä. Kun yritin sittä nostoo kissan häntee kiitostelemalla ihteeni aiheesta, sano Ilkka, jotta sinä oot onnistuna vähän, vuan hän minun suhteen paljo. Se ei mulle käynä ihan seleväks missä asioissa hiän on minua piässy sivistämmään, vuan ehke se tämän kesän muilla teatterireissuilla seleviää.

Vuan Tapsaan. Varasin liput, kun toimin näissä teatteriasioissa kokeneempana lippuvastoovana. Illalla sittä käytiin lunastamassa liput, vuan ensin hain Ilkan pihastaan ja kerroin matkalla, että ollaan mänössä Suomen kauneimpiin kesäteatterimaisemiin. Ilkka jatko, jotta Suomen kauneimpiin maisemiin Suomen kommeimman miehen kansa. Siihen asiaan en ottaatuna sillä kertoo sen enempi, kun piti keskittyä liikenteeseen. Kehuin ossoovan hyvin perille, kun asuin joitai vuosia sitten ihan Rauhalahen nuapurissa, vuan niinpä ajjoo kurraatin ohi, joten luottamus varmaan kuskiin ei ainakaa lisinä. Vuan lehmänkiännöksellä siitä piästiin nopsaan takasi risteykseen ja piakkoin oltiinnii jo parkissa.

Teatterilla olivat näyttelijät tarkistamassa lippuja. Se on mukava tapa, piäsöö heti kahtelemmaan, jotta minkäslaista sakkia tiällä on essiitymässä. Mäntiin sittä ihan etteen istumaan, kun siinä näytästi olovan hyvästi tilloo. Etupenkissä istumisessa on puolesa ja puolesa, kun siinä näkköö näyttelijäin ilimeet hyvästi, vuan ei piäse niskat jäykistymmään kun piätä pittää kiännellä lavan laijasta toiseen liikkuvviin näyttelijöihin perässä.

Ilkka oli laittana mulle päivällä linkin juutuupiin Tapsa Rautavuaran haastatteluihin, jotta piäsen viilistelemään iltoo varten ja niistä olihii hyvä verestee muistia Tapsan elämästä ja lauluista. Näytelmässä oli hyövyntäneet samoja huastatteluja.

Tapio Rautavaaran elämästä kerrottiin meleko nätisti. Hän oli koko kansan rakastama kansanmies, laulaja, huippu-urheilija ja vilimitähti. Näytelmässä palattiin aika monesti keihäänheittoon, jousammunta jäi vähemmälle. Essiitymässä suatto olla kerrallaan nuorempi ja vanahempi Rautavuara, rouvat myös ja välillä vanahempi Tapsa keskusteli nuoremman kansa, vuan hyvin siinä pysy mukana tämmönen hittaampiälynen mummokii.

Välaijalla sittä hotastiin hiillosmakkarat tai Ilkka kaksii, kun se on niin kovasti niihin perrään ja arvioitiin nähtyä. Kumpanennii tykättiin, viime vuosina kait vanahenemisen, en usko, jotta viisastumisen ansioista ollaan oltu enempi sammoo mieltä asioista. Käytiin siinä sittä vielä kahtelemassa kaunista maisemoo esityslavan laijalta ennen kuin esitys jatku.

Kaija Kärkinen oli hyvä valinta Tapsan Liisa-vaimoksi. En oo ennen häntä livenä nähny/kuullu, vuan hyvin teki roolisa ja laulo nätisti, samoin kun nuorempi Liisa, Heli Lyytikäinen. Nuorta Tapio Rautavuaroo esitti Siilinjärveltä kotosin olova Atte Antikainen ja hyvin pärjäs hiännii roolissaan. Tiina Paakko taipuu moneks niinku Joona Rytkönen ja Sami Holopainen usseissa rooleissaan. Ammattilaisia oovat ja ossoovat. Vuan Sami Kojonen vei jo viime kesän Olavi Virtana minun syvämmein, hänen iänestään minä tykkeen ja mänen meleko likelle hurmijoo.

Suatiin kuulla Reppu ja reissumies, Laulu on iloni ja työni, Lauluni aiheet ja pätkiä muistahii lauluista ja ne esitettiin hienosti, yhessä ja erikseen. Hiävalssi on niin kaunis, jotta sitä oisin mieluillu itekkii muihin sakkiin lavalle pyörähtelemmään. Lisseekin lauluja ois mielellään kuultu. Ootetuin kappale oli kuitennii Sininen uni ja tiesin, jotta se tulloo kohta, kun Nukkumatti hiiparoi lavalle sinisessä poplarissa ja tupsukaulaliinassaan. Nukkumattina oli Lasse Forsgren, jonka essiitymisestä tykkäsin kovasti jo viime kesänä, eikä tarvinna pettyä nytkään, on ilimeikäs ja elosa nuormies.

Sininen uni tais olla Tapio Rautavuaran oma suosikki lauluistaan ja niin se on mullehii. Lauloin sitä aikonnaan lapsillen niin hartaasti ja unettavasti, jotta kerran muistan heränneen jakkaralta siihen, kun poikan sano: äiti laula vielä. Nythän poika vaimoneen laulaa sitä pikku tyttösilleen ja minähii sillon kun oon mummon kultasia nukuttamassa, enkä oo taitana piästä kertookaa kuivin silimin loppuun asti.

Meinashan tuo illallahii muutamaan otteeseen pyörähellä kyynel silimänurkassa, herkisti, nauratti ja mietitytti tämä immeisen ja etennii Tapio Rautavuaran elämä, joten kyllä kannatti käyvä kahtomassa ja voin suositella muillehhii.