Ensmäiselle koululuokalle männessän osasin jo lukkee ja laskee eli melekein kaiken. Tai luulin ossoovan, vuan sittä selevis, jotta en ossookkaa syyvä. Kotona olin juona jonnii verran maitoo ja syönä äitin tekemee velliäkii, mutta jostai syystä ne ei koulussa maistuna. Tai sitten olin niin omissa ajatuksissan, että homma ei eestynä tarpeeks noppeesti. Joka tappauksessa opettaja juotti mulle peltimukillisen maitoo yhellä ryypyllä ja jos ei velli huvenna, sano, jotta sepä jätetään ikkunalauvalle oottamaan ja syöt sittä koulun jäläkeen.
Maitovelliä oli aina muanantaisin ja jo kouluun männessä pelotti jo valamiiks ruokatunti, joka mänihii sitte velliä ympäri lautasta levitellessä. En muista söinkö yököttävän kettuvellin kertookaa koulun jäläkeen vai en. Toennäkösesti en, kun siihen loppu tykkännään maitovellin syömiset ja maijon juomiset. Enkä ollu ainut meijän luokalla, jota pakkosyötettiin. Kotonahan asijasta ei tienneet mittää, kun eipä siitä kehanna siellä kertoo eikä opettajakkaa ollu ottana yhteyttä asijassa.
Aikuisiällä minusta sitte löyvettiin laktoosi-inkontinenssi eli ilimavaivanestokyvyttömmyys, joten helepompoo elämä on olluhii iliman maitoo. Vuan onneks vaiva ei oo kovin hankala, kun suklaata ja jäätelöö kestää syyvä meleko hyvin… ja ussein. Eikä oo luut rasahellu, jotta kaipa ei oo tullu osteoporoosijakkaa. Melekein joka talavi oon sen testanna, lämpsähtämällä jäillä millon millehii kuppeelle.
Muutama vuos sitten sitte tuli nuo laktoosittomat maijot ja arvelin, jotta pitänöön testata miltee se maito maistuu. Otin lasin pohjalle pienen lirun ja hörppäsin, vuan niin kuristi kurkkuva, jotta tilikkookaa ei lirahtana läpi, pit sylykästä lavuaariin. Tapahtummiin aiheuttama syykkinen rauma on kait jo hoituna, eikä siitä oo haittoo muuten, maito tai velli vuan ei mäne kurkusta alas.
No tämä pitkä johatus ja estiijot johtaa eilisseen, kun oltiin Ilkan (nimi ei vieläkkää muutettu) kansa syömässä kultasessa lohikiärmeessä. Osa ruuasta oli meleko kivakasti maustettua ja Ilkka jo varotti etukätteen, jotta suattas olla parempi jättee ne välliin. Vuan pithän niitä kuitennii kokkeilla, kunkerta Ilkkahii otti. Kyllä polttel kieltä ja ihan poskessahii. Tul siinä puhheeks, jotta millä sen poltteen sais lauhutettua. Maijolla tietenniippä, YÖK, YÖK ja vielä kerran YÖK. Kerroin nuo lapsuuvenkokemukset Ilkalle, ja sillähän on aina niksit joka kohtaan ja niinpä se ehotti mulle maitoterapioo.
Maitoterapia… mitenhän tuon totteuttas, kyselin. Ilkka sano, jotta senhän vois tehä silleen, jotta sekottas maitoo johonnii muuhun aineeseen ja silleen pikkuhiljoo totuttelis. Sitte kysäs, jotta tykkeenkös kaakaosta. Veskaakaota juon joskus, siis kyllä tykkeen. Vuan jos sen sekottassii maitoon ja laittas vielä sekkaan muutahii. Tekis vaikka minttukaakaata. Niinpä toillaannii, oonhan minä sitä juonahii ja hyvällehän se maistu.
Ilkka tuntuhii olovan maitoasijassa siijättämisen asijantuntija, kun sen mielestä minttukaakao ois sopiva ensmäinen askel, kun siinähän se maito maistuu vähiten. Tuommoset altistamishommat onnii helepoin alottoo jostain lievemmin hankalasta asijasta. Jipii, ensmäinen vaihe on siis jo ohitettu onnistunneesti, vaikka viime kerrasta onnii jo aikoo. Seuraavaks voisin kuulema kokkeilla Ville Vallatonta. Siihen laitetaan maijon lisäks pisang ambonia ja votkoo. Pelekkä ajatus ei vielä pahasti puistattana, jotta suattasin voija kokkeilla sitähii.
No, jos se onnistas, niin kolomas vaihe kuulu olovan valakovenäläinen: maitoo, kahvilikkööriä ja votkoo. Suattashan se loppuillasta männä sehii, jos ois ottana ensin alle muutaman minttukaakaon ja Ville Vallattoman. Vuan liian noppee eteneminen monesti suapi aikaan takapakkia, joten ei ehke kannata kerralla ruveta liikoo intoilemmaan.
On siinä tietennii vielä sehii puol, jotta tuommonen terapija voipi tuuva enempi hankaluutta kun hyötyä. Monesti kirkkaat viinat nostaa vähä liijan paljo älyvä silimiin ja suattaa tulla tehtyvä jottai töllin töitähii kesken hoijon. Ja jos oikein uutteraan harjottelis, niin suattas ruveta pikkuhiljoo mänemään päivät pelekissä altistushommissa… jotta taijan kuitennii jättee tuontyyppisen maitoterapian kokkeilemata ja kysästä Ilkalta ens kerran nähessä jottai muuta konstia (varmasti löytyy) ja juokaan maijot minun puolesta siihen asti tai jatkossakkii enssijassa vasikat ja penikat.
Hipsuvarvas
Jos olisin yhtä rohkea kuin kaunis niin voisihan koettaa maitoterapiaa mutta kun tiedän, että päässä surraisi kivasti mutta housuista löytyisi ihan jotain outoa liejua jälkeenpäin.
Aina yhtä mukava lukea sinun juttujasi. Kiitos,