Turistimummo leikki itekseen

Olis niin mukava lähtee jonnekkii reissuun, vuan ei oo kaveria, miettii varmaan moni muukii kun minä. Tämän päivän lehessä oli neuvoja, miten löytyy kaveriloita reissussa, jos liiallinen yksinäisyys alakaa kalavoo mieltä otsikolla kuka leikkisi turistin kanssa. Vuan voipihan sitä reissuta ihan itekseennii.

Loppukesästä mietin minnekkä lähtisin, kun rupes kotona nuhjottaminen tympimään. Tutkin netistä paikkoja minnekkä piäsis kohtalaisen halavalla ja sieltä pulupahti etteen mainos Valamosta. Kolomen yön reissu ei maksanu paljo ja kun siihen sai vielä aamupalannii, varasin sen. Eikä oo pitkään aikaan mieli levännä niin kun sillä reissulla. En jutellu torstaista sunnuntaihin kun kassoin, oppaihin ja yhen naisen kansa, joka luuli minua joksii toimittajaks. Oon melekein joka paikassa niin tutun näkönen, että lähes aina reissuilla multa tullaan kyselemmään oonko se tai se. Kerran yks mies luuli omaks siskokseen ja katoin sitte nuamakirjasta siskon tietoja, oli ainakii 20 vuotta nuorempi minua, joten tais olla sillä velitarjokkaalla tosi huono näkö tai sittä liikoo älyä silimissä.

Vuan siitä Valamosta. Netissä oli sanottu, jotta siellä on niin levollinen ilimapiiri, kun siellä on rukkoiltu niin paljon. Olipa niin tai näin, niin kyllä siellä mieli rauhottu. Yövyin munkkien keljassa ja huoneessa tuoksu suitsuke. Istuksin pihalla auringossa, kävelin poluilla ja kävin kirkossa. Ortodoksijumalanpalvelus on meditatiivinen tillaisuus, ihan erilainen ja uus kokemus mulle. Kaikki mualiman murheet hävis pois mielestä, en kaivanna kettää enkä mittää. No, lapset, miniä ja mummon kultaset oli tietennii mielessä niinkun oovat aina.

Kun tulin kottiin sieltä, piätin, jotta nyt lähen kyllä sille ulukomuan reissullekkii iteksen, kun oon kerta haikaillu sitä jo pitempään. Eikun nettiin tutkimaan ja sieltä sattukii heti silimiin suora lento Kuopijosta Rodokselle ja ylimpänä olovassa hotellissa oli jälellä yksi yhen hengen huone, jonka hintoo oli vielä vähä laskettu. Eipä auttana aikailla ja niinpä varasin matkan lokakuun lomaviikolle.

Toissapäivänä tulin reissusta ja pittää sannoo, jotta oli onnistunu reissu. Rodos oli paljo parempi paikka kun osasin oottookkaa ja reikkalaiset suhtautu turistiloihin ystävällisesti, suomalaisiinnii. Kukkaa ei käyttäytynä tunkeilevästi, alakaa tämä ikäkii suojelemmaan. Jossai kujalla kulukiissa kävi mielessä, jotta enpä uskaltas itekseen kuleksia, jos suhtauvuttas eri lailla ja mietin sitähii miltä niistä pakolaisista mahtaa tuntua, kun myö ollaan varrautuneita ja osa vihamielisiähii.

Vuan ystävällismielisessä ympäristössä itekseen matkustaminen ollii heleppoo ja mukavoo. Tein yhen parraimmista reissuista ikänä. Tietysti se vuatii sitä, jotta on vuan rohkeesti mäntävä minne kiinnostaa ja tehtävä mitä huvittaa. Minua huvitti enimmäkseen käveleminen, paikkoin tutkiminen, kahtelu, istuksiminen, kesästä ja auringosta nauttiminen. Iltariennoista en oo innostunu, joten mukana oli sudokulehti, hyviä kirjoja ja kirjotusvälineet. Enkä illalla ennee jaksana mihinkää lähteekkää, kun olin ollu koko päivän liikekannalla.

Istuksin kirkoissa, kun niissä soi usseimmiten nätti musiikki. Puistonpenkkilöillä istuissa näki immeisiä ja sai ihhailla hienoja maisemia. En tavallaan tykkee makkoilla auringonotossa, vuan tällä reissulla istuin pitkiä aikoja rannalla tekemässä kivikuvia ja välillä kävin meressä kellumassa. Vieläkii on etelän lämpö sisällä ja levollinen mieli. Enkä ollu ihan iteksen koko reissua. Aamupalalla oli muitahii suomalaisia ja siellä tuli juteltua joka päivä jottai.

Ainut miinus reissussa oli hotelli, kun vaihtovat sen vilikkaan kavun varressa olovaan. Yöt ois ollu vielä levottomampia, jos ei ois ollu mukana korvatuluppia. Ja vaikka sanoin, jotta ei kukkaa tunkeillu seuraan, niin kaula oli loppureissusta syötynä kun joskus nuorena, nuamookii oli suukoteltu monesta kohti oikein imuttamalla ja käsiä ja jalakoja. Kotona laskin 32 jäläkee. Semmosta suapi aikaan etelämualaiset verenimijät. Onneks olin ottana mukkaan kortisonivoijetta, vuan vielähän tuota piti hakkee pahimpaan kutinaan apteekista histamiinitaplettijahii.

Jos ei tarvihe kotikulumillakkaa joka kihhaukseen kaveria, niin varmasti pärjee itekseen reissussakkii. Yksinolloonnii oppii  ja sitä voipi harjotella mänemällä erilaisiin tillaisuuksiin ja paikkoihin ihan keskenään. Siinä on sehhii puoli, ettei tarvihe tehä kompromissija. Jos aina kaipailoo kaveria seurakseen, jiäpi monta mukavoo asioo kokemata ja tekemätä, jotta eikun rohkeesti kokkeilemmaan ihan itekseen leikkimistä.