vali vali… elä valita, ala valita

Kymmenisen vuotta sitten sain työpaikan yhteyvessä semmosen harvinaisuuven kun työsuheasunnon. Olin niin innossan, jotta muutin näkemätä. Ens kerran sisälle astuissan sanoin muuttomiehille, jotta tiällä haisoo vanahalle saunalle. Piakkoin sittä selevis, jotta entinen asukas oli joutuna asumaan koko aijan ikkuna auki ja muuttamaan pois muutaman kuukauven piästä, kun oli suana asunnossa niin pahoja oireita. Kun otin asian puhheeks, tuli kiinteistöpiälikkö käväsemmään asunnolla. Hän sittä ihan aistinvarasesti eli haistamalla teki pika-analyysin ja sen tuloksena ilimotti, jotta asunnossa ei oo mittää terveyvelle haitallisia ongelmia. Minä vejin ommiin tutkimusten pohjalta sen johtopiätöksen, jotta hommoon pikasesti uuven asunnon ja sen tein.

Seuroovassa työpaikassa kysyvät työhuonetta esitellessään, jotta oonko oireillu sisäilimaongelmiin tähen. En ollu, joten pistivät minut alakertaan ja oireileva työkaveri piäs yläkertaan. Olin sittä siinä huoneessa niin pitkään, kun alako tulla oireita. Sittä kokkeilin vielä paria muuatahii huonetta ennen kuin älysin lähtee kokonaan poikkeen. Ihan homekoiroo eivät suana minusta tehtyä, vuan kylläpä alakaa nokka tuhajammaan, kurkkua kuristammaan ja silimiä kirveltämmään entistä herkemmin ja suattaapa veri tirskahtoo nokasta tai suan astmakohtauksen tyyppisiä oireitahii joissai paikoissa.

Nuista sisäilimaongelmista näyttää monesti tulovan henkilökohtasia syitä. Jos oirehtii, niin sen herkästi sanotaan johtuvan siitä, jotta se on jo jossai muuvalla aikasemmin altistuna ja on herkempi suamaan oireita. Onhan se monesti niinnii, vuan ei niitä oireita tule kellekkää ihan iliman aikojaan, puhtaissa tiloissa. On tosi surullista, että ihan liian ylleisillä sisäilimaongelmilla tehhään sairasta tulevaisuutta isolle osalle immeisiä ja hyvin iso osa siitä sakista on lapsia.

Katon tässä kirjotellessa toisella silimällä uamutelevisioo ja siellä näyttää olovan huastattelussa johii hyvän elämän valamentaja, joka puhhuu kiitollisuuvesta. Elämä helepottuu kun kiinnittää huomiosa hyvviin asioihin. Myö kulutettaan ihtemy loppuun valittamalla asioista, joille ei maheta mittää. No niin, siihenkö tässä nyt oon syyllistymässä. Pittääpä kiäntee kelekkasa tästä jurnutuksesta ja kokkeilla toisenlaista näkökulumoo, jotta en heti uamusta kulu loppuun.

Mitenkäs sitä sitte suu pannaan…

Oon kiitollinen siitä, jotta älysin muuttoo aikonaan toiseen, puhtaampaan asuntoon ennen kuin kerkesin suaha oireita ja vaihtoo työpaikkoo ennen kuin altistuin vielä enempi.

Ja sittä se toinen näkökuluma: onneks nykymualimassa sisäilimaongelmiin ottauvutaan jo aiempoo paremmin. Monissa paikoin aletaan ihan vakavalla mielellä tutkia ja selevitellä mikä mättää ja siirretään pahiten altistuneita väistötiloihin. Kunpa siirtäsivät koko sakin, kun ihan liian monet jiäpi altistummaan ja suattaavat suaha oireita myöhemmin, kun ei sen likasen iliman hengittäminen oo terveellistä kellekkää.

Hyvän elämän valamentaja anto vielä lopussa monneen asiaan sovellettavan hyvän ohjeen: elä valita, ala valita. Valittamisen lopettaminen ei oo heleppoo niinkun näkkyy, vuan aina voipi alottoo opettelemisen. Ja valituksen vähetessä, pystyy helepommin keskittymmään tarpeellisiin valintoihin. Ja voipihan niitä miettiä jo ennen kuin tulloo valittamista. Joskus alakutalaven pimmeen päivän harmoona hetkenä voipi pohtia vaikkapa tuohon alun aiheeseen, sisäilimaongelmiin liittyen, mitenkä tärkee arvo itekullehii on esmerkiks oma terveys ja toimiiko elämässään arvosa mukasesti.

 

Jätä kommentti

*