Leena Mäki-Patolan nimi oli yksi niistä muutamasta nimestä, jotka eivät etukäteen sanoneet minulle mitään. En muistanut että olisin nähnyt hänen taidettaan aiemmin, enkä muistanut kuulleenikaan hänestä mitään. Ehkä siksi, että hän asuu Kuopion sijaan Varkaudessa. Tästä huolimatta hänen CV:nsä näyttää varsin vaikuttavalta. Taideteoksia on ehtinyt olla esillä tänä vuonna jo Brasiliassa ja Japanissa. Lokakuussa teoksia matkaa Taiwaniin.

Mäki-Patola on saanut taidekeraamikon koulutuksen Taideteollisessa korkeakoulussa 1983. Miellän itse useammin keramiikan käyttö- ja designtuotteeksi kuin taiteeksi. Leena Mäki-Patola osoitti ennakkoluuloni vääriksi. Näyttely kantaa nimeä Kolme väriä, jolla viitataan Krzysztof Kieślowskin elokuvatrilogiaan. Sininen, Valkoinen ja Punainen kuvaavat Ranskan lipun värejä, mutta elokuvissaan Kieślowski käsittelee myös Ranskan vallankumouksen arvoja: vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Elokuvat ovat kuulema vaikuttaneet Leena Mäki-Patolaan voimakkaasti.

Mäki-Patola kertoo teostensa ammentavan samanlaisista asioita kuin Kieślowskin trilogiassa:
”Teosten taustalla ovat teemat vapaus, veljeys, yhdenvertaisuus sekä onni, epäonni ja ennalta-arvaamattomuus. Töissäni esiintyvät kysymykset nousevat jokapäiväisistä maailman tapahtumista.”

Yläkerrassa on mielestäni vähän liian ilmeinen ja osoitteleva vertaus Kieślowskiin, kun keramiikkalaatoista koostuva kokonaisuus on saanut myös nimekseen Kolme väriä: sininen, valkoinen, punainen. Laattojen lasitus on kuitenkin upea ja monipuolinen. Olisi tehnyt mieli koskettaa niiden paikoin kiiltäviä ja paikoin karheita pintoja.

Näyttelyn ehdottomasti vaikuttavin osuus on sijoitettu alakertaan. Seinille on ripustettu lääkekaappeja, joista jokainen pitää sisällään oman tarinansa. Huomaan palaavani aina uudelleen Aamunavauksen äärelle. Valkoinen lääkekaappi on lasitettu sisäpuolelta valkoisella ja punaisella keramiikalla. Miellehtymä Punaiseen Ristiin on välitön. Alahyllylle on aseteltu sanomalehtien sivuja siten, että pienet tekstipätkät avaavat kokonaisuutta:

”Ulkomaalaistaustaisiksi lasketaan sellaiset ihmiset….”
”Maailman väkiluku kasvaa vuoteen 2050 mennessä….”
”Että perheemme saa pysyä yhdessä.…”
”Somalian sisällissodan vuoksi Suomeen saapui somalialaisia pakolaisia 1990-luvun alussa.”
”Polttoaineiden käytöstä ilmakehään vapautuu hiiltä noin 6 miljardia tonnia.”
”Voi pitää toisia ihmisiä tyhminä ja yksinkertaisina….”
”Hän kertoo työskennelleensä itse 14-vuotiaana kaivoksissa, ja myöhemmin niiden mineraaleja ostavassa yrityksessä.”
”Niiden ihmisten kärsimyksestä, jotka tekevät mahdolliseksi heidän rikkautensa.”
”Samaan kaupunkiin tehtiin aiemmin epäilty kaasuisku, jossa kuoli ainakn 80 siviiliä.”
”Vastuun natsien rikoksista juutalaisia vastaan…”

Lääkekaapin ovessa roikkuu avain ja oven sisäpuolella on keltainen tarra: Yleinen hätänumero 112.

Maailma tuntuu horjuvan raiteiltaan jatkuvasti, kun katsoo uutisia. Väkivaltaa, taloushuolia, poliittista vallankäyttöä, rasismia, epäoikeudenmukaisuutta, luonnonkatastrofeja siinä missä ihmisenkin aiheuttamia. Näiltä kaikilta on mahdollisuus(?) sulkea silmänsä jos niin tahtoo. Voi leikkiä, ettei ilmastonmuutosta tapahdu tai sodat ja väkivalta eivät kosketa minua. Leena Mäki-Patola latasi teoksessaan Aamunavaus kaiken uutisvirran mukanaan kuljettaman vääryyden ihmisten toimista katsojan eteen.

Aamun lehti on monelle se aamun tärkein askel. Otetaan kuppi kahvia ja katsotaan miten maailma makaa. Otetaan startti uuteen päivään. Jokainen lukija voi itse päättää ne sivut, jotka haluaa lukea. Yksi lukee politiikkaa, toinen urheilua, kolmas kulttuuria ja neljäs selaa ensimmäisenä sarjakuviin. Voimme hyppiä lehden sivuilla ikävien asioiden yli. Voimme jättää näkemättä, vaikka näemmekin otsikot. Näkemättä jättäminen tekee meistä välinpitämättömiä, mutta Leena Mäki-Patolan näyttelyssä katsojaa ei päästetä helpolla. Katsoja joutuu olemaan melko kylmä, mikäli aikoo sivuuttaa alakerran näyttelykokonaisuuden vain välinpitämättömästi vilkuillen.

Leena Mäki-Patolan näyttely on ihanan raikas, rohkeasti kantaaottava ja keramiikkaa taitavasti nykytaiteen muotoon punova kokonaisuus. Näyttelyyn sisältyy  ohjeisohjelma, joka järjestetään su 16.9. klo 13-16.

Tapahtuma alkaa klo 13 Anna Näverin elokuvadokumentilla: Julisteeseen piirretty Chile, 50 min.
Tauolla tarjolla afganistanilaista ruokaa, jonka ovat valmistaneet afganistanilaiset turvapaikanhakijat.
Klo 14.15-16 keskustelutilaisuus, jossa ovat mukana: kirjailija Marja-Leena Tiainen, tutkimusprofessori Matti Jantunen, ihmisoikeusaktivisti Javiera Marchant Aedo, dosentti, filosofian yliopistonlehtori Markku Oksanen. Keskustelua ohjaa toimittaja Heikki Hakala. Tapahtumaan on vapaa pääsy, vapaaehtoinen korvaus tarjoilusta.

Leena Mäki-Patolan näyttely on esillä su 16.9.2018 saakka.