Ägelän matkassa

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Galleria Ars Liberan uusimmassa näyttelyssä on voimaa ja väriä enemmän kuin tähän mennessä on nähty. Jarkko Juvonen on taiteilijapersoona, jolla on omien sanojensa mukaan vain yksi asia kerrottavanaan:
Se on Ägelä ja se ELÄÄ!
Ägelä on mielentila ja elämäntapa, jonka Juvonen löysi turhauduttuaan vuonna 1988.
“(—) Löysin kaiken turhautumisen alta Ägelän. (—) Ägelä-kokonaisteokset koostuvat tilallisesta, verkkomaisesta rakenteesta, joka on verrattavissa monista asioista koostuvaan merkitysverkkoon. (—) Osakokonaisuuksissa esitän erilaisia elämääni kuuluvia asioita, jotka liittyvät toisiinsa oman elämäni ajattelun tai tuntemuksien tai molempien summana. Näistä koostuva kokemuspohja tulee esille teoksen rakenteen kautta. Oman elämän kokemukset koostuvat kaikesta inhimillisestä kokemisesta vuosikymmenten varrella.”
Vuosikymmenet näkyvät myös installaation yksittäisissä teoksissa, sillä ne ajoittuvat aikavälille 1998-2018. Jarkko Juvosella on aihetta juhlaan, sillä Ars Liberan juhliessa 60-vuotista taivaltaan, hän täyttää tänä vuonna itse 50 ja Ägelä 30 vuotta.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Tutustuin ensimmäisen kerran Jarkko Juvosen Ägelään Myllyssä, Ars Liberan ryhmänäyttelyssä 2014. Muistan tuolloin tunteneeni epämukavuutta, hämmennystä ja ehkä vähän ahdistustakin. Voimakkaat värit ja joka paikassa toistuvat Ägelä-tekstit tuntuivat vyöryvän aggressiivisesti katsojan ylle. Tuon jälkeen olen ollut hieman varuillani Juvosen teosten äärellä.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Galleria Ars Liberassa tunnelma on kuitenkin täysin erilainen. Voimakkaat värit hehkuvat valoisassa tilassa eivätkä yksittäiset teokset ole niin painostavia ja ahdistavia teemoiltaan kuin aiemmin. Jarkko Juvonen muokkaa Ägelä-installaationsa aina uudelleen kuhunkin tilaan sopivaksi. Hän käyttää kuvataiteen tekniikoita monipuolisesti hyödykseen, sillä teoksissa on mm. öljy- ja akryyliväriä, guassia, öljyväripuikkoa, liitua, kollaasia, ompelua, monotypiaa ja sabluunamaalausta.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Ägelä 3.0 -installaatiosta löytyy nopeasti punaiseksi langaksi matka, matkustaminen ja liike.  Juvonen kertoi itse liikkuvansa pyörällä paljon, ja hänelle on jo useamman vuoden aikana kertynyt pyöräilykilometrejä 10 000 vuodessa. Polkupyörät ovat näkyvä osa myös uusinta näyttelyä. Liike ja rytmi syntyy myös näyttelyn ajoittain sarjakuvamaisesta ripustuksesta. Tarina ei kuitenkaan kulje kronologisesti ruudusta toiseen, vaan katsoja saa siellä täällä vihjeitä taiteilijan mielenmaisemista. Siveltimenvedot ovat näkyviä ja lennokkaita, mikä tukee taiteen tekemisen fyysisyyttä. Juvonen kertoi myös maalaavansa molemmilla käsillä, vaikka onkin virallisesti oikeakätinen. Vasenkätisyys tuo oman elementtinsä lopputulokseen.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Liikkeen ja matkan ohella toinen installaatiossa toistuva teema on luonto ja sen haavoittuvaisuus. Yksittäiset teokset ottavat kantaa mm. luonnon saastumiseen, eläinten oloihin ja teknologian vaikutuksiin. Installaatio sisältää niin paljon erilaisia tasoja, että on vaikea kirjoittaa siitä yhtenäistä tarinaa. Ja sellainenhan elämäkin on: monitasoinen, tilanne- ja paikkasidonnainen.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Jarkko Juvosen Ägelä 3.0 on rakennettu siten, että katsoja voi halutessaan liikkua installaation keskelle, olla osa sitä. Liikkuminen ja lähelle meneminen onkin enemmän kuin suositeltavaa, sillä sieltä löytyvät ne herkullisimmat yksityiskohdat.

Jarkko Juvonen: yksityiskohta installaatiosta Ägelä 3.0.

Myönnän jännittäneeni, ehkä vähän pelänneenikin, Juvosen näyttelyä etukäteen aiempien tuntemusteni perusteella. Jälleen kerran sain ilokseni rikkoa omat ennakkoluuloni! Juvosen taiteellinen ilmaisu on niin omalaatuista, että päätin kysyä häneltä itseltään mikä on innoittanut hänet taiteen maailmaan. “Salvador Dalin Palava kirahvi“, tuli välitön vastaus. Ja ymmärsin Juvosta sen jälkeen taas pikkuisen enemmän.

Salvador Dali: Palava kirahvi, 1937. Kuva: Wikipedia.

Tämänkertainen Ägelä oli iloisempi, toiveikkaampi ja ilmavampi. Ripustus on rohkea ja rajoja rikkova, ja juuri siksi kiinnostava. Juvonen on avannut ovia sisäiseen maailmaansa katsojien koettavaksi. Jokainen katsoja käsikirjoittaa lopputuloksen omien kokemustensa pohjalta juuri sellaiseksi kuin se siinä hetkessä näyttäytyy. Minun matkassani Ägelä oli vapautta ja rohkeutta kulkea sinne minne sydän sanoo.

Jarkko Juvosen Ägelä 3.0 on koettavana Galleria Ars Liberassa 8.4.2018 saakka.

Jätä kommentti

*