Antti Rönkä: Valo

Galleria Ars Liberassa on parhaillaan esillä Antti Röngän Maalauksia -näyttely. Rönkä oli yksi niistä taiteilijoista, joiden näyttelyä odotin hieman pelonsekaisin tuntein. Itse asiassa tämä taisi olla ensimmäinen kerta Röngän yksityisnäyttelyssä. Olen nähnyt hänen yksittäisiä töitään museoissa ja gallerioissa, ja niiden kohtaamisten perusteella tiesin mitä odottaa.

Aikoinaan ohitin Röngän maalaukset hyvin nopeasti, sillä ajattelin että niissä ei ole mitään katsottavaa. En saanut kiinni mistään mistä olisin lähtenyt kuljettamaan ajatusta eteenpäin. Niin käy joskus. Siksi pelkäsin, että mitä jos en saa sanottua tästä näyttelystä yhtään mitään? Lupauduin näyttelybloggaajaksi ja en keksi näyttelystä mitään sanottavaa. Kuinka noloa! Toisaalta, onhan sekin tunne minkä välittää eteenpäin….

Antti Rönkä ei päästä katsojiaan helpolla. Tai miten sen nyt ottaa. Sari Hakala on kirjoittanut 2014 hänen taiteestaan Savon Sanomissa mm. näin: “Rönkä ei maalarina ole mikään runsaudensarvi ja sisältöjen luoja, vaan pikemminkin minimalistinen ja melkein abstrakti tokaisija. (—) Katsojana haluaisi etsiä merkityksiä ja pyrkiä luomaan illuusion mittavasta sisällöstä. Lopulta maalauksen edessä on aika voimaton.”

Oma käännekohtani Röngän taiteen kanssa tapahtui Kuopion taidemuseossa 2012, jossa esillä oli Ihan rauhassa -niminen teos. Pelkistetty teos oli muotoiltu installaatioksi, joka herätti taiteen eloon laitettuani kuulokkeet korvilleni. Ilman tuota kokemusta kulkisin todennäköisesti edelleen Röngän teosten ohi sen suurempia miettimättä.

Antti Rönkä: Valo, 2017, akryyli kankaalle.

Tuon kokemuksen myötä uskalsin astua Galleria Ars Liberan näyttelyynkin. Äkkiseltään teosten äärellä on edelleen olo, että kuinka näitä pitäisi katsoa ja mitä näistä pitäisi löytää? Kuten Sari Hakala kirjoitti, teokset ovat minimalistisia ja melkein abstrakteja. Tässä näyttelyssä ne kyllä tosiaan tokaisevat, kuten esimerkiksi Valo ja Tila -maalauksista käy ilmi. Rönkä ei ole taiteessaan runsaudensarvi, mutta vuosien saatossa olen alkanut saada kiinni hänen ilmaisustaan.

Antti Rönkä: Valo, 2017, akryyli kankaalle.

Valo -niminen teos oli ripustettu keskelle isoa näyteikkunaa. Hyvin syvänsinisellä, miltei mustalla pohjalla lukee sana Valo. Sana hehkuu ja nousee pohjasta, mutta jos jää tuijottamaan pelkkää teosta, se on melko yksinäinen. Kun katsoo teosta ripustuksellisesti tilassa, sana alkaakin elää. Ikkunassa teos näyttää siltä kuin maisemassa olisi reikä. Taustalla vilisee Suokadun liikenne ja rakennuksen seinästä erottuvat oranssit yksityiskohdat. Teos kertoo katsojalle kiinnittämään huomiota valoon. Satuin paikalle aurinkoisena iltapäivän hetkenä, mutta aamupäivällä ja iltapäivällä valo on tietenkin erilainen. Pilvisestä ja sateisesta hetkestä nyt puhumattakaan. Teos siis elää maisemassa sen mukaan millaisessa valossa kävijä sattuu maalausta katsomaan. Tunnelma muuttuu.

Pitkän pimeän kauden jälkeen olen kuukausi toisensa jälkeen iloisempi lisääntyneestä valosta – auringosta. Mutta jos katsoisin kyseistä teosta samassa tilassa marraskuun hämärässä, se saattaisi tuntua masentavalta. Jos taustalla näkyisi harmaa, loskainen ja sateinen maisema, eikä tiedossa olisi toivoakaan valosta, tunnelma olisi raskas ja painostava. Silloin ainut valo olisi todennäköisesti sanan keskellä hehkuva vaaleankeltainen väri. Tumma tausta sulautuisi maisemaan toisin kuin nyt, jolloin se poraa reiän näkymään.

Ripustuksella siis on merkitystä. Mikäli Valo -maalaus olisi ripustettu gallerian valkoiselle seinälle, se olisi kommentoinut ainoastaan gallerian sisätilassa olevaa valoa. Nyt teos leikkii sisä- ja ulkotilan välillä ja elää omaa elämäänsä.

Liikettä löytyy myös näyttelyn muista töistä. Ylä- ja alakerrassa on maalauksia, jotka on täytetty erilaisilla geometrisilla muodoilla. Monessa maalauksessa muodot saavat katseessa aikaan optisia harhoja ja sitä kautta liikettä. Tässä näyttelyssä galleriatilan shakkiruutukuvioinen lattiakin tuntuu olevan kuin käsikirjoitettu osa kokonaisuutta. Alakerrasta löytyy myös huumoria, sillä näyttelyn viimeinen teos leikkii optisella harhalla, sanalla ja maalaustekniikalla. Mutta sitä en aio teille paljastaa, käykää katsomassa itse. ;)

Antti Röngän Maalauksia Galleria Ars Liberassa 22.4.2018 saakka.

Jätä kommentti

*