Galleria valmistuu + blogihaaste

Julkistin aiemmassa postauksessa, että Kuopioon saadaan uusi taidenäyttelytila. Galleria Ars Libera kantaa Kuopion Kuvataiteilijat ry:n nimeä. Nyt voin julkistaa senkin, että Taiteentuntija on näyttelyjuhlavuoden virallinen blogi! Ensimmäinen näyttely avautuu 1.2. Johanna Väisäsen kokonaisuudella Kesäteatteri.  Kävin kurkistamassa etukäteen kuinka gallerian valmistelu sujui. Suokatu 30:ssa oli yksi jos toinenkin taiteilija maalitelat, porat ja sahat käsissään.

Juhlavuoden näyttelytahti on tiivis. Jokaisen taiteilijan näyttely on esillä yhteensä 10 päivää ja tarkemman aikataulun taiteilijoineen löytää täältä. Nopeasti vaihtuvan näyttelyvuoden myötä olen melkoisen haasteen edessä. Blogipostaus pitäisi kirjoittaa joka toinen viikko, jotta pysyn rytmissä mukana. Koska olen lievästi yllytyshullu, päätin ottaa haasteen vastaan. Tavoitteena on kirjoittaa jokaisesta näyttelystä jotakin. Joka toinen viikko tapahtuva postaaminen ei äkkiseltään kuulosta kummoiselta, mutta kun sen tekee päivätyön ja toisen blogin ohessa, alkavat päivät ja viikot nopeasi täyttyä. Katsotaan kuinka tytön käy…

Nopea näyttelyvaihto ei ajallisesti mahdollista kokonaisen näyttelyn analysoimista blogissa. Jotta homma pysyisi mielekkäänä olen päättänyt, että lyhyen yleiskatsauksen lisäksi nostan jokaisesta näyttelystä tarkemman tarkastelun kohteeksi vain yhden teoksen. Mikäli taiteilijoita on samassa näyttelyssä useampi kuin yksi, nostan kaikilta taiteilijoilta esiin yhden teoksen. Haluan pohtia teoksia omalle tyylilleni ominaisesti, jolloin pääsen tekstissä ja teoksessa hieman pintaa syvemmälle. Nämä katsaukset toimivat toivottavasti makupaloina ja inspiraationa lukijoille vierailla näyttelyissä.

Suurin osa näyttelyvuoden taiteilijoista on minulle entuudestaan tuttuja. Tunnistan heidän kädenjälkensä ja tyylinsä. Tästä huolimatta en halua, että teokset pureskellaan minulle valmiiksi. Taiteilijat voivat avata teostensa maailmaa kirjallisesti näyttelyesitteessä, mutta minä haluan löytää ja tehdä teokset merkityksellisiksi itselleni. Näin ollen en väitä, että omat tulkintani teoksista ovat samanlaisia kuin taiteilijoiden ajattelemat, mutta eihän se ole tarkoituskaan. Nostamalla teoksia esiin ja kertomalla oman tulkintani, jokainen katsoja toivottavasti uskaltaa luottaa itseensä luomalla näyttelyissä rohkeasti omia tulkintojaan.

Siitä huolimatta, että taiteilijat ovat minulle tuttuja, toivon näkeväni jotain uutta ja yllättävää. Näyttelyn vaikuttavin teos ei välttämättä aina ole (laadullisesti) näyttelyn paras teos. Tämän vuoksi odotan jännittyneenä millaisia tuntemuksia näyttelyt ja teokset herättävät. Ihastus, ihmettely ja lumoutuminen ovat herkullisia tunteita, mutta ajoittain ärtymys, inho tai pelko saavat aikaan mielenkiintoisempia sisältöjä.

Tervetuloa mukaan kuvataiteen juhlavuoteen!
Antaa mennä Ars Libera, olen valmis!

Jätä kommentti

*