Marraskuu on ollut niin apean harmaa ja hämärä, että pientä piristystä hakee väkisin kaikkialta mistä sitä vain keksii saada. Haminalahden kulttuuripolku on ollut vierailulistalla pitkään, mutta nyt sain tarpeeksi päättäväisyyttä ja aikaa lähteä polulle. Opas polun alkuun löytyy esimerkiksi täältä. Myös blogeissa (Rento Retkeilijä, Jalkaisin, Metsänpiika) on kuljettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa von Wright-taiteilijaveljesten maisemissa. Loppukesän maisemissa luonto olisi tietysti kuvauksellisempaa ja polut helppokulkuisempia (portaat ja puiden juuret olivat liukkaita!), mutta mieli rauhoittuu metsissä kaikkina vuodenaikoina.

Von Wright-aatelissuvun veljekset Magnus (1805-1868), Wilhelm (1810-1887) ja Ferdinand (1822-1906) tunnetaan paitsi realistisen tarkoista lintumaalauksistaan myös kansallisromanttisista maisemakuvauksistaan. Haminalahden tila oli von Wright-suvun omistuksessa vuosina 1759-1910. Kartanon hirsirunkoisen päärakennuksen (1848-1850) suunnitteli Magnus von Wright yhdessä Carl Ludvig Engelin kanssa. Rakennus edustaa Suomen kartanoiden historiassa puhdasta suomalaista empiretyyliä. Kartanoalue lähiympäristöineen on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi. Haminalahden Hovin kartanorakennus on suojeltu rakennuskaavassaan sekä osayleiskaavassa että yleiskaavassa.

Kolmen kilometrin mittainen “rengasreitti” alkaa Haminalahden leirikeskukselta ja kulkee sekä kyläteillä että metsäpoluilla. Polun varrelle on pystytetty infotauluja, joissa kerrotaan paitsi taiteilijaveljeksistä myös alueen historiasta. Polkua on helppo seurata metso-kylttien avulla.

Haminalahti on aina ollut hyvien kulkuyhteyksien varrella. Polku kulkee pienen matkan Mustamäentiellä, joka oli aikoinaan merkittävä reitti Kuopiosta länteen ja pohjoiseen päin matkustettaessa. Liikenteellisesti jyrkkä ja mutkainen Mustamäki oli haastava. Talviaikana koulupojat seurasivat kuinka tukkiautot mäestä selvisivät. Mustamäentie oli käytössä vuoteen 1959 saakka, jolloin uusi Karttulantie valmistui.

Näköalapaikat ovat jo itsessään komeita kalliojyrkänteitä, mutta maisemat ovat vuosien saatossa metsittyneet. Puiden välistä pääsi kuitenkin pilkahtelemaan marraskuinen järvimaisema.

Suopeltovuoren jälkeen maisemat palaavat Mustamäentielle ja hakkuuaukealle. Syvemmällä metsässä nousee vielä vastaan Aittakallion lohkareiset ja sammaleiset seinämät.

Olin varustautunut polulle hieman väärin ja talvikenkien sijaan kumikengät olisivat paikoin olleet toimivammat. Polku on kuitenkin sen mittainen, että sen kiertää nopeahkosti. Haluan ehdottomasti kokea polun maisemat myös vehreämpään ja aurinkoiseen vuodenaikaan. Vaihtelevat maisemat ja korkeuserot tekevät kierroksesta monipuolisen.