*Yhteistyössä Ruokateatteri

Kun Ruokateatterilta tuli kutsu tutustua Liemessä-näytelmän ensi-iltaan, en tiennyt yhtään mistä on kysymys. Siitäkään huolimatta, että Ruokateatteria on tehty vuodesta 2007 lähtien. Ruokateatterin on perustanut kokiksi opiskellut kuopiolainen tanssija-koreografi Liisa Ruuskanen. Hänen ideansa on tarjota hyvää ruokaa ja ruokaan liittyvää viihdyttävää tanssiteatteria. Ruuskasen mukaan ruoka voi muuttua tanssiksi. ”Makuhan voi aiheuttaa tunteen tai muiston ja synnyttää tietynlaista liikemateriaalia”, hän sanoo. ”Siinä tulee monenlaisia elämyksiä kaikille aisteille. Ruoasta voi ammentaa niin paljon, se on osa ihmisten arkea, siihen liittyy monenlaisia merkityksiä, sillä voi rakastaa, vihata ja lohduttaa.” Kokonaisuus kuulosti niin kummalliselta ja samaan aikaan kiehtovalta, etten voinut kieltäytyä kutsusta. Jännitys oli kuitenkin melkoinen, kun istuuduin ruokapöytään. Mitä tulisi tapahtumaan?

Ruokateatterin ja Tanssiteatteri Minimin yhteistyönä syntynyt Liemessä kertoo ranskalaisesta Pas de Sauce -pikkuravintolasta, joka on ajautunut taloudelliseen ahdinkoon. Ravintoloitsija Claudia (Liisa Ruuskanen) suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja työntekijöihinsä kuin perheeseen, mutta on murtua paineen alla. Mistä uutta nostetta ravintolabisnekseen? Keittiömestari Carlos (Mika Juusela) pitää ruoanlaittoa ylimpanä taiteenlajina eikä tule toimeen kokkina toimivan Olgan (Johanna Jauhiainen) kanssa. Mukana pyörivät hovimestari Alvar (Lasse Forsgren) sekä tarjoilijatytöt Diana (Helinä Kareinen) ja Mona (Melike Başaranoğlu). Tarinaan sisältyy myös muutamia asiakaskohtaamisia sekä Carloksen kaipaus: ”Siinä oli nainen, jota olin hellan ja kylmiön välissä odottanut.”

Pas de Sauce -ravintolan miljöölavastus on saanut Sam Siltavuoren mukaan inspiraationsa kuopiolaisesta Renkku-baarista. Pitkät pöydät on asetettu ympyrämuodostelmaan, mikä jättää keskelle lattiaa tilaa esitykselle. Mietin ensin, että aiheuttaako niska vinossa esityksen seuraaminen ongelmia, mutta sen unohti nopeasti. Kohtaukset olivat oikean mittaisia. Sali on jaettu verholla kahtia, mikä tuo esitykseen oman jännityksensä. Verho jakoi tilanteita harkitusti ja erittäin onnistuneesti, jolloin salillinen katsojia saatiin tyydytettyä vuorotellen. Toiselle puolelle tarjoiltiin, kun toinen puoli seurasi näytelmää, ja päinvastoin. Aika kului sujuvasti.

Ruoka oli oma elementtinsä. Menun ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Makumestarit. Kun tarinassa pinna kiristyy ja välit keittiömestarin ja kokin välillä ovat kyseenalaiset, asiakas ei voi lopulta olla täysin varma mitä tarjoilijat lautasilla tuovat. Etenkään, jos keittiömestarilta on raaka-aine hukassa. Olga huutaa Carlokselle: ”Kerran käytettyä kissanruokaako sinä tarjoat?!”

Tanssikerronta on vaikuttavinta keittiön hektisyyden ja salin tilausten tekemisen yhteydessä. Näytelmä osoittaa myös Ruuskasen kommentin oikeaksi: maku voi synnyttää liikettä. Pääpiirteittäin ruoka leikki pehmeän ja rapean, sileän ja rouskuvan välimaastossa.

Miten veitsenterällä tasapainoileva ravintola selviää Michelin-tarkastajan kohtaamisesta? Ja mitä lautasella loppujen lopuksi oli? Teatterin ja todellisuuden rajat hämärtyvät, kun katsojat ovat konkreettisesti osa esitystä. Ruoan ääressä keskustellaan, kommentoidaan makuja, maistellaan viinejä ja nauretaan. Tämäkin rikkoo perinteisen teatterin kaavan, jossa katsojat istuvat hiljaa nousevan katsomon hämärässä, kunnes tulee väliaika. Näytelmä on ehdottomasti parhaimmillaan omassa seurueessa, työ- tai ystäväporukassa, jolloin ruoan ääressä on luontevaa seurustella.

Liemessä-esitys näyttää, että ruoan ääressä voi syntyä odottamattomia ja ikuisia kohtaamisia. Ruoka on osa meidän kaikkien arkea, mutta Ruokateatteri onnistui tekemään arjesta juhlan, yllätyksellisen elämyksen, joka jätti taskuun elämänohjeen: ”Some say faith is nowhere. Others say faith is now here.”

Kiitos Ruokateatteri hämmentävän erilaisesta kokemuksesta!

Liemessä-näytökset lauantaihin 17.12. saakka.