Loitsuja, tarinoita ja taikoja

Ars Liberan kesänäyttelyn avajaisia vietettiin vaihtelevassa säässä (aurinkoa, vettä ja rakeita), kun Ukko-laiva keinutti kutsuvieraat Alahovin viinitilalle.

Kesänäyttelyssä on esillä tällä kertaa teoksia Kaisa Törmäseltä, Antti Immoselta, Timo Kokolta, Katri Suoniolta, Jouni Airaksiselta ja Sinikka Kososelta. Miljöö on mitä kaunein kesänäyttelyn järjestämiseen. Esillä on teoksia vuosilta 2004-2017. Osan olen nähnyt aiemmissa näyttelyissä, joten tartuin lähinnä ennennäkemättömiin teoksiin.

Katri Suonio: Naisten sauna, 2017.

Katri Suonion Naisten saunasta kuului mm. löylyn sihinää. Kankaiseen saunatelttaan oli kirjailtu erilaisin pistoin kasvikuvioita ja kalevalaishenkisiä runoja ja loitsuja. Värimaailma yhdistyi raikkaaseen turkoosiin, jota oli paitsi saunan seinässä myös ämpäreissä ja astioissa. Saunomisen ajatellaan olevan rentouttava, rauhoittava ja puhdistava toimenpide. Suonion teoksen turkoosin sininen sisältää myös mielikuvia puhtaudesta ja raikkaudesta. Monissa kulttuureissa turkoosi väri on suojannut pahalta. Saunomiseen on Suomessakin liittynyt erilaisia uskomuksia: saunassa on oltava hiljaa, ja siellä on karkotettu sairauksia.

Yksityiskohta Katri Suonion teoksesta Naisten sauna.

Yksityiskohta Katri Suonion teoksesta Naisten sauna.

Suonion Naisten sauna on ajankohtainen juuri alkavalle juhannusviikolle. Yhden juhannustaian mukaan on käveltävä juhannussaunan yhteydessä takapuoli edellä kohti puupinoa. Mihin halkoon takapuoli osuu, sellaisen rakastajan saa. Jos halko on halkaistu, se on toisen naisen varattu mies tai leski, ja jos puu on kokonainen, mies tulee täysin omaksi. Suonion teoksessa halkopinon puut olivat pääasiassa kokonaisia.

Yksityiskohta Katri Suonion teoksesta Naisten sauna.

Yksityiskohta Katri Suonion teoksesta Naisten sauna.

Antti Immonen: Ballroom Blitz, 2004.

Antti Immosen Ballroom Blitz-veistos hehkui kirkkaanpunaisena vihreällä nurmikolla. Täydellinen vastaväripari! Teoksesta ei sen sijaan ottanut suoraan selvää. Kokonaisuus oli vauhdikas ja dynaaminen, mutta ei vienyt ajatusta eteenpäin. Jälkikäteen googlasin teoksen nimen ja päädyin katsomaan Sweet-yhtyeen vuonna 1974 julkaistua samannimistä kappaletta. Tämän jälkeen tuntui, että teos kuvitti hyvin kappaleen sanoja:

And the man in the back said everyone attack /And it turned into a ballroom blitz / And the girl in the corner said boy I want to warn you / It’ll turn into a ballroom blitz (—) / And the man in the back is ready to crack / As he raises his hands to the sky / And the girl in the corner is everyone’s woman / She could kill you with a wink of her eye (—) / It was like lightning / Everybody was fighting / And the music was soothing / And they all started grooving.

Yksityiskohta Antti Immosen teoksesta Ballroom Blitz.

Kaisa Törmänen: Merkkaus, 2017.

Punainen väriteema jatkui Kaisa Törmäsen installaatiossa Merkkaus. Pari kuusta ja mäntyä sekä yksi koivu olivat saaneet runkoonsa punaisen nauhan, joista sai mielikuvan, että kyseiset puut olisivat kaatouhan alla. Törmänen muokkasi Viinitilan maisemaa pienellä eleellä yllättävän paljon. Mitä jos puita ei olisikaan?

Yksityiskohta Kaisa Törmäsen teoksesta Merkkaus.

Timo Kokko: Runo, 2017.

Timo Kokko onnistuu yllättämään lähes aina. Koskaan ei tiedä mitä odottaa, sillä materiaalit ja tavat kertoa taiteen kautta ovat moninaisia. Tällä kertaa pienen lammikon edustalla seisoi kuin kankaan alle verhoutunut hahmo. Metsikön reunassa Runo heijastui lammikon pinnalta.

Timo Kokko: Runo, 2017.

Laskostettu kangas näytti seisovan kuin itsestään, aavemaisena. Wikipedia määrittelee runouden näin: ”Runojen ilmaisu nojaa usein mielikuvitukseen, sana-mielleyhtymiin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin.” Toisaalta runon kerrotaan merkinneen entisajan suomalaisille ja karjalaisille tietäjää tai šamaania, jonka loitsut ja kertomukset olivat runomuotoisia ja yleensä laulettuja. Kokko on luonut mielikuvituksellisen hahmon, josta katse hakee henkilöä, mutta jota ei kuitenkaan ole olemassa. Tunnelma on vähän pelottava, mutta samaan aikaan kutkuttavan jännittävä. Katsetta ei meinaa saada irti teoksesta.

Yksityskohta Timo Kokon teoksesta Runo.

Ulkoilmassa teokset ottavat ihan toisenlaisen tilan ja luonteen kuin sisällä galleriassa. Olisin kuitenkin toivonut vielä enemmän nimenomaan Alahovin viinitilan ympäristöön tehtyjä teoksia. Näyttely on kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus eri taiteilijoiden kesken ja sopiva pähkinä purtavaksi. Osan teoksista voi ohittaa toteamalla, mutta osa jää pyörimään mielen sopukoihin pidemmäksi aikaa.

Leonardo da Vilhu vs. Timo Kokko. Leikkimielistä kisailua.

Alahovin viinitilan galleriassa on esillä myös Leonardo da Vilhun näyttely.  Ars Liberan kesänäyttely on esillä 31. elokuuta 2017 saakka. Tämä on hyvä kohde myös lapsiperheille, sillä sekä ulkona olevat taideteokset että pihapiirissä majailevat eläimet vetävät lapsia (ja vähän isompia) puoleensa. Kuten esimerkiksi alla näkyvä sympaattinen villasika. Ukko-laiva kyyditsee Alahoville tiistaista sunnuntaihin 5.8.2017 saakka. Tarkempi aikataulu täällä.

Kesä on parasta aikaa kuluttaa kaikenlaista kulttuuria. Parhaillaan käynnissä on myös Kuopio tanssii & soi ja pian myös Viinijuhlat.