Maailma on kaunis

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ars Liberan juhlavuosi nimittäin. Parhaillaan Galleria Ars Liberassa on esillä Markus Pitkäsen akryylimaalauksia. Taiteilija on uusimpia Ars Liberan jäseniä, enkä ollut nähnyt Pitkäsen taidetta aiemmin. Niinpä nopea googlaaminen ennen näyttelyn avajaisia johdatti esikatselemaan taidetta tänne ja tänne. En ollut etukäteen kovin vakuuttunut. Taide ei tuntunut “tasalaatuiselta”. Tosin edellisen linkin takaa löytyy myös luonnoksia mikä sekoittaa kokonaisuuden arviointia.

Markus Pitkänen: Nainen ja kukat, 2017, akryyli ja öljypastelli.

Näyttelyyn astuttuani sain yllättyä positiivisesti. Siveltimenjälki ja värimaailma oli rohkeaa eikä niin pikkusievää kuin olin etukäteen ajatellut. Näyttely oli nimetty tylsästi “Maalauksia“, vaikka yhtenäisiä teemoja löysi kokonaisuudesta nopeasti: naiseus, kauneus, hengellisyys, luonto. Yksittäiset teosnimet johdattivat mukavasti ajatusta: “Schielen taloudessa“, “Aave puutarhassa“,”Kultainen Oraakkeli“.

Pitkänen itse kertoo vaikuttuvansa eniten sarjakuvien selkeästä ja graafisesta ilmeestä sekä voimakkaasta värikkyydestä. Hän hyödyntää taiteessaan luonnoskirjaa ja valokuvaamista, mutta käyttää niitä harvoin sellaisenaan. Pitkänen rikkoo luonnoskirjan ajatusta esimerkiksi siten, että hän saattaa tehdä luonnoksen vasta valmiista teoksesta selvittääkseen itselleen mitä on tullut tehtyä. Käänteinen näkökulma on mielenkiintoinen, enkä itse asiassa ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi, että käänteistä luonnostelua voisi  käyttää taiteen tekemisessä. Kenties tällaiset teokset ovatkin enemmän taiteilijan päiväkirjamerkintöjä siitä mitä on tehty kuin varsinaisia luonnoksia sille mitä on tulossa? Toki ne kuljettavat samalla myös taiteellista työskentelyä tietyn teeman äärellä eteenpäin.

Markus Pitkänen tuntuu tuntevan taidehistorian. Hän sanoo viehättyvänsä 1850-1950-luvun aikakaudesta. Tämä modernismin värikkyys heijastuu voimakkaasti myös hänen taiteessaan: impressionismi, ekspressionismi, fauvismi. Taidehistoria näkyy myös Pitkäsen naisaiheissa. Perinteisessä teemassa. Näyttely on omanlaisensa ylistyslaulu naiskauneudelle. Pitkänen tekee croquis-piirustuksia, mutta anatomiaa tärkeämmäksi nousee sommitelma ja värit.

Näyttelyn pienimmät teokset eivät mielestäni tavoita Pitkäsen parhaita puolia. Kangas loppuu kesken ennen kuin sivellintyöskentely pääsee valloilleen. Isommilla kankailla sivellintyöskentelyn monipuolisuus ja värien kerroksellisuus antavat katsojalle tilaa kuljettaa katsetta ympäri kangasta. Pienemmät teokset menevät helposti “tukkoon”.

Markus Pitkänen: Pyhä Jumalan Äiti, 2017, akryyli ja öljypastelli.

Itselleni näyttelyn sykähdyttävimmäksi teokseksi nousi Pyhä Jumalan Äiti. Viittaukset kristilliseen taiteeseen vetävät minua usein helposti puoleensa, sillä katselen niitä myös ammatillisesta näkökulmasta. Tässä teoksessa kiehtoi myös herkkä värimaailma, ja värien sekä kankaan kerrostumat. Mikäli teosnimen jättää lukematta, kristillinen teema on hienovaraisen viitteellinen. Äidin sylissään pitämän lapsen erottaa juuri ja juuri ja kasvojen viereen hahmottuva sädekehä on vihjaileva.

Markus Pitkänen: yksityiskohta teoksesta Pyhä Jumalan Äiti, 2017, akryyli ja öljypastelli.

Markus Pitkänen: yksityiskohta teoksesta Pyhä Jumalan Äiti, 2017, akryyli ja öljypastelli.

Hienoin yksityiskohta löytyy rikki revitystä kankaasta, mikä mutkittelee äidin rinnasta kohti kasvoja. Tässä maalauksessa rikotulla kankaalla on voimakas symbolinen sisältö, mutta mikäli kristillinen teema unohdetaan, puhtaasti taiteellisena tehokeinona se on myös vaikuttava. Äidin hartiat ja käsivarret muodostavat puolestaan ympyrän, joka näyttää osittain siltä että lapsi lepäisi kohdussa.

Markus Pitkänen: yksityiskohta teoksesta Pyhä Jumalan Äiti, 2017, akryyli ja öljypastelli.

Markus Pitkänen sanoi pitäneensä 2000-luvulla pidemmän tauon taiteesta ja ehkä se heijastuu tasalaatuisuuden kaipuuseen. Hän on kuitenkin maalannut intensiivisesti viimeisen kuuden vuoden ajan ja suunta on hyvä. Elämä ja aiheet näyttäytyvät Pitkäsen taiteessa kauniina, mutta kenties tulevaisuudessa pitäisi kaivaa esiin myös kipupisteitä? Jään mielenkiinnolla odottamaan Pitkäsen tulevia näyttelyitä, tulevia teoksia.

Markus Pitkäsen Maalauksia-näyttely on esillä Galleria Ars Liberassa 20.1.2019 saakka.
Juhlavuoden viimeinen näyttely esittelee Timo Kokon taidetta.

Jätä kommentti

*