Mielikuvituksen voima

Antti Immosen näyttely Galleria Ars Liberassa kantaa nimeä 1.-11.hetki. Nimi viittaa suoraan hänen näyttelyaikaansa ja yhteen näyttelyn teoksista. Immonen on yksi ars liberalaisten nimekkäimmistä jäsenistä.  Hän oli mukana mm. Marskille Kaveri-näyttelyssä vuonna 2016 ja ylsi teoksellaan Kiasman taidekilpailun finaaliin. Kilpailussa haettiin uutta teosta Kiasman yhteyteen. Mannerheimin ratsastajapatsaanhan tuntevat jo kaikki. Immonen tunnetaan myös monista julkisista taideteoksistaan. Hänen käsistään ovat syntyneet teokset esimerkiksi Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen ja Kuopion lentoaseman kiertoliittymän veistos (teos vilahtaa mm. sisarblogin puolella). Näiden lisäksi Valkeisenlammen läheisyydessä sijaitsee ruostumattomasta teräksestä muodostuva tyyppitalojen kaari: Kuopion rakentajain muistomerkki.

Ruostumaton teräs on tyypillinen Immosen materiaali. Itse asiassa aloin käsikirjoittaa tätä tekstin alkulauselmaa jo ennen kuin olin edes vieraillut näyttelyssä. Ajattelin puhuvani juuri tuosta ruostumattomasta teräksestä ja sen kovuudesta. Luulin osaavaani edes hieman aavistaa mitä tuleman piti. Sitten näin teoksen Space/Craft ja jouduin perääntymään.

Yleensä olen jättänyt näyttelyistä sen kaikkein yllätyksellisemmän osion esittelemättä. Jotta salaperäisyys säilyisi ja jotta jokainen saisi yllättyä. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan käynyt mielessäkään, että olisin esitellyt mitään muuta kuin sen kaikkein hätkähdyttävimmän teoksen. Ei siksi, etteikö muistakin teoksista olisi ollut jotain sanottavaa vaan siksi, että mikäli luet näitä rivejä, sinun on ehdottomasti mentävä katsomaan ja kokemaan teos itse!

Kengät pyydetään jättämään yläkertaan ennen kuin astutaan portaikkoon. Immonen on päällystänyt kierreportaat pakkausmuovilla. Näin alakerran näyttelykokonaisuus paljastuu vähitellen. Lattia on verhottu kauttaaltaan valkoiseen pakkausmuoviin, jota on teipattu alumiiniteipillä. Muovikerrokset tuntuvat pehmeältä ja se kahisee hiljaa jalkojen alla. Led-valoilla valaistu tila hehkuu valkoisena, mutta katseenvangitsijana toimii valtava kullanhohtoisista pelastuspeitteistä muotoiltu installaatio, joka leviää valtoimenaan lattiasta kattoon.

Teosta kuvaillaan näin:
“Toinen näyttelyssä oleva teos on Space/Craft-installaation kolmas versio. Installaation lähtökohtina ovat taiteilijan kiinnostus tieteiskirjallisuuteen ja mekaanisiin rakenteisiin, sekä nostalgiset haaveet avaruusmatkailusta. Teoksen nimi viittaa avaruusalusten lisäksi kahteen Immoselle tärkeään kuvanveiston elementtiin: tilaan ja käsityötaitoon.”

Antti Immonen kertoo teoksestaan:
”Teoksiini tulee retroscifihenkeä siitä, että 70-luvulla esimerkiksi Pikku Kakkosen Nukkumatin hienot raketit loivat pikkupojalle mielikuvan tulevaisuudesta, jossa lennetään Kuuhun viikonlopun viettoon. Nyt haikeana mietin faktaa, että viimeinen miehitetty kuulento tapahtui 46 vuotta sitten – vuosi ennen syntymääni. Sen jälkeen on kehitetty ihanat digihärpäkkeet, internet ja some, mutta missä ovat kuuasema ja matkat Marsiin?”

Samalla tavalla kuin Immonen kertoi pikkupoikana ihailleensa Nukkumatin raketteja ja Kuuhun lentämistä, minulta pääsi lapsenomainen riemunkiljahdus, kun vihdoin näin installaation! Kokonaisuus on aivan uskomaton! Sitä Immoselle ominaista ruostumatonta terästäkään ei ole unohdettu, mutta materiaalit ovat pääasiassa pehmeitä. Tila tuntuu kevyeltä. Immonen on luonut oivaltavasti painottomuuden tunteen. Tavallisesti hämärä ja haastava tila on muutettu valoa ja kultaa hehkuvaksi huoneeksi, jossa kävijä vaistomaisesti etenee varovasti ja tutkien. Kenties kuin avaruusmatkailija tuntemattomassa ympäristössä? Tunne ei ole pelottava, vaikka tilassa on hahmorakennelmia. Seinällä kasvavan asian alapuolella on mustia, pehmeitä palloja. Tai itse asiassa ne ovat kahdeksankulmioita. Onko niissä jonkin elämän alku vai sitä itseensä imevä voima? Kulmiot leikittelevät myös kevyen ja painavan vastakkainasettelulla.

Immonen on luonut vangitsevan tilakokemuksen, joka lumoaa katsojan. Kultaisista pelastuspeitteistä heijastuvat valot ja varjot rikkovat perspektiiviä ja sekoittavat ulottuvuudet, kun katseen kohdistaa tarpeeksi lähelle. Kävijää aktivoidaan jopa viettämään tilassa aikaa hetkisen pidempään, sillä seinän viereen on asetettu kolme retkipatjaa. Selällään kokonaisuus näyttää vielä valtavammalta.

Minä en ole varsinaisesti scifi-leffojen kuluttaja, vaikka niitä on tullutkin vuosien varrella nähtyä. Immosen installaatio herätti kuitenkin lapsenomaisen kaipuun ja uteliaisuuden tähtien tuolle puolen. Ei alieneiden ja hirviöiden maailmaan, vaan herättämään se mielikuvitusmaailman sopukka, joka tuntui olleen pitkään hiljaa. Halusin uskoa – ja uskoin – tähän maailmaan samalla tavalla kuin Immonen kuvaillessaan lapsuutta, jossa raketilla lennettiin viikonlopun viettoon. Tämä teos on omistettu kaikille sydämeltään pienille pojille ja tytöille, jotka eivät ole antaneet mielikuvituksen kuolla.

Antti Immosen Space/Craft on ehdottomasti yksi galleriavuoden vaikuttavimmista teoksista.
Näyttely on esillä sunnuntaihin 11.11.2018 saakka.

 

 

Jätä kommentti

*