Nyt ja kuolemamme hetkellä

Sanna Nissinen: Nyt ja kuolemamme hetkellä, yksityiskohta, 2016-2018.

Sanna Nissinen on Ars Liberan jäsenistä uusimpia, joiden taiteeseen olen viime vuosina kiinnittänyt enemmän huomiota. Muistan, että Myllyssä ollut näyttely 2015 oli ensimmäinen kerta, kun taiteilijan nimi jäi todella mieleen. Galleria Ars Liberassa avautui 14.3. Nissisen näyttely Nyt ja kuolemamme hetkellä.

Sanna Nissinen: Nyt ja kuolemamme hetkellä, yksityiskohta, 2016-2018.

Näyttelyä kuvaillaan näin: “Galleria Ars Liberassa nähtävät teokset ovat saaneet inspiraationsa kätensä menettäneistä keskiaikaisista pyhimysveistoksista. Ikonimaalaus vaikutti helpommalta tavalta tavoittaa jotain keskiaikaisen taiteilijan mielenmaisemasta, jossa työskenneltiin Jumalan, ei omaksi kunniaksi. Prosessin aikana se kuitenkin muodostui tärkeäksi osaksi lopputulosta. Taiteilijan aiemmin käsittelemät keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden teemat kohtaavat ortodoksisiin ikoneihin liittyvän teologian herättämät ajatukset pyhyydestä ja ihmisyydestä. Teokset on toteutettu pääosin piirtämällä ja kultaamalla jätevanerille ja muulle löytömateriaalille.”

Sanna Nissinen käsittelee rohkeasti nykykatsojille melko vierasta aihetta, kristillistä kuvataidetta. Luterilaiset kirkkotilat ovat pitkään olleet niin riisuttuja ja pelkistettyjä kuvataiteesta, että olen ollut huomaavinani keskustelua ja kaipuuta takaisin kuvalliseen sanomaan. En jaksa olla ihmettelemättä, kuinka suomalaiset matkustaessaan ulkomaille vierailevat kirkoissa ja katsovat kristillistä taidetta ihastellen, mutta kotimaassa samaa aihetta vieroksutaan, ehkä jopa häpeillään. Suomalaisessa yhteiskunnassa uskonto on lakaistu niin syvälle maton alle, että kirkkomatkailu esimerkiksi kuvataiteen nimissä tuntuu harvinaiselta. Kristillinen, uskonto ja usko tuntuvat sanoina tabuilta, joita vältellään. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että nykytaiteen juuret ovat nimenomaan länsimaisessa kristillisessä taiteessa, uskonnollisessa kuvastossa. Seurakunnat, kirkot ja rikkaat henkilöt tilasivat taiteilijoilta itselleen taidetta, ja kirkko oli pitkään kuvataiteen mahdollistaja.

Kristillisen taiteen tutkiminen on Suomessa melko marginaalissa, eikä se näyttäydy kovin mediaseksikkäänä aiheena. Luterilaisia kirkkoja pidetään pelkistettyinä ja on totta, että ortodoksisen kirkon puolella pääsee nopeammin moniaistilliseen pyhyyden tunteeseen. Suomessa on kuitenkin paljon kuvallisia kirkkoja myös luterilaisella puolella, jos vain malttaa niihin tutustua. Ilomantsin Sadan enkelin kirkko, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko tai Toivakan kirkko ovat vain muutama esimerkki.

Yleensä luterilaisessa kirkossa nähdään taidetta vain alttarilla, alttaritauluna. Sanna Nissinen on nostanut näyttelyssään laudasta kyhätylle hyllylle ikonitaiteesta muotonsa lainanneita teoksia. Esillepano on samanlainen kuin ortodoksisissa rukoushuoneissa, tsasounissa. Teokset eivät ole ikoneita, mutta eivät niiden irvikuviakaan. Nissinen käsittelee aihetta uteliaasti kokeillen ja etsien. Pyhillä on sädekehät ja toinen on verhottu riisaan, metallista suojavaippaa imitoivaan kuoreen.

Sanna Nissinen: Nyt ja kuolemamme hetkellä, yksityiskohta, 2016-2018.

Sanna Nissinen ei ole nimennyt ainuttakaan näyttelyn teoksista muulla kuin näyttelyn nimellä: Nyt ja kuolemamme hetkellä. Itse asiassa sillä ei ole edes väliä. Tässä ilmaantuu jälleen järjen ja ymmärtämisen tilalle usein nykytaiteessa nouseva tunne. Tietämättä kuvatuista hahmoista sen enempää, oletan katsojan kuitenkin ymmärtävän sanattomat viittaukset kristillisyyteen. Koska itse työskentelen kristillisen taiteen parissa myönnän, että näyttelyn yksittäisten töiden esikuvien tunnistaminen on tavallista katsojaa helpompaa. Hyllylaudan vasemmassa reunassa karitsaa sylissään kannattelee Pyhä marttyyri Agnes Roomalainen ja oikeaan reunaan on kuvattuna Kristus.

Sanna Nissinen: Nyt ja kuolemamme hetkellä, yksityiskohta, 2016-2018.

Huomasin Nissisen leikkivän ovelasti ortodoksisuuden ja luterilaisuuden välillä. Kristus kannattelee käsissään avointa evankeliumikirjaa, johon on lainattu teksti Markuksen evankeliumista: “Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. (Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.)” (Mark. 14:36) Tässä viitataan Raamatun kohtaan, jossa Jeesus rukoilee Getsemanessa. Aihe, jota ei ortodoksisissa ikoneissa näe, mutta joka on erittäin suosittu aihe luterilaisissa alttaritauluissa. Näiden alttaritaulujen esikuvana on käytetty saksalaisen taiteilijan Heinrich Hofmannin (1824-1911) alkuteosta Christ in Gethsemane (1890).

Heinrich Hofmann: Christ in Gethsemane, 1890. Kuva: Wikipedia.

Sanna Nissinen: Nyt ja kuolemamme hetkellä, yksityiskohta, 2016-2018.

Pyhän Agnesin viereen on nostettu kapea laudanpätkä. Ikonit toki maalataan puulaudoille, mutta näyttelyssä esillä oleva lauta tuo pienine viiltoineen mieleen Tapio Junnon Pihlajamäen kirkkoon veistämän alttaritaulun Kristuksen kärsimys. Teos sai valmistuttuaan (1976) aikaan valtavan mediakohun ja moderni veistos nimettiin kansansuussa “puupiruksi“.

Sanna Nissinen: Nyt ja kuolemamme hetkellä, yksityiskohta, 2016-2018.

Keskellä hyllylautaa on vihreässä pullossa vettä ja ruukussa kirjorönsylilja. Lilja. Hienovarainen viittaus kenties siihen liljaan, jonka enkeli Gabriel ojensi ilmestyessään Marialle, ja kertoessaan Kristuksen syntymästä. Näyttelyn nimikin taitaa loppujen lopuksi viitata juuri Neitsyt Mariaan. Itse asiassa ajattelin etukäteen, että näyttelyn nimi on surumielinen: Nyt ja kuolemamme hetkellä. Aivan kuin kuolema olisi läsnä tässä ja nyt. Ja onhan se – koskaan emme voi tietää mitä tapahtuu, joka laittaa arvostamaan elämää. Nimi juontanee kuitenkin juurensa katolisen kirkon Enkelin tervehdykseen (Terve Maria, Ave Maria) ja pyyntöön, jossa Maria esirukoilisi meidän muiden puolesta:

Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi. Siunattu sinä naisten joukossa
ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus.
Pyhä Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkenä.
Aamen.”

Sanna Nissinen on onnistunut luomaan melko pelkistetyilläkin keinoilla äärimmäisen monitasoisen maailman, jossa kristillisen taiteen elementtejä hyödynnetään raikkaasti ja kekseliäästi. Näyttely oli kuin käsikirjoitettu juuri minulle. Ja mikä parasta, näyttely paranee alakerrassa! ;)

Sanna Nissisen Nyt ja kuolemamme hetkellä Galleria Ars Liberassa 25.3.2018 saakka.

Jätä kommentti

*