Piirtäjän maalauksia

Arto Väisäsen taiteen tunnistaa tarinallisesta viivankäytöstä. Hän profiloi itsensä piirtäjäksi ja luo viivoillaan ennalta-arvaamattomia mielenmaisemia.  Yleisilme on usein synkkä ja melankolinen, mutta mukana on myös herkkyyttä ja huumoria. Tutustuin Väisäsen taiteeseen aikoinaan täysin mustavalkoisella kaudella, mutta vuonna 2012 huomasin, että hiilipiirrosten sekaan oli eksynyt myös väriä. Samoihin aikoihin hän alkoi tehdä kokeiluja eri paperilaatujen ja -materiaalien kanssa ja luoda niiden myötä installaatioita. Väisänen otti itselleen uusimman haasteen, kun piirtäjä päätti kokeilla maalaamista – tai omien sanojensa mukaan väreillä piirtämistä – yhden vuoden (2017-2018) ajan:

Olin pelkästään piirtänyt yli kymmenen vuotta. Piirustuksiin alkoi tulla vähitellen yhä enemmän väriä. Työhuoneen muutossa uusi työhuone (tilapäinen sekin) oli kuin maalaamista varten tehty, joten päätin kokeilla maalaamista öljyväreillä ainakin vuoden ajan, sillä ajatuksella, että se voisi tuoda jotain uutta piirtämiseeni. Aluksi patoutuneet värit pursuivat kaikessa raakuudessaan ja kirjavuudessaan kankaalle, mutta kuitenkin jollain lailla lumoavina.

Maalaaminen on minulle erilaista kuin piirtäminen, mutta en koe eron johtuvan niinkään välineestä vaan tavasta ajatella ja työskennellä. Piirtämiseen koordinoituneena jäikin ajatus maalaamisesta taka-alalle ja tekotavaksi muotoutui piirroksellisuus maalausvälinein kaikessa värikkyydessään. Kokeiluvuosi on nyt takana ja öljyvärit saavat siirtyä syrjään ainakin joksikin aikaa. Tuon kokeiluajan teoksista rakennan näyttelyni Outoa valoa.”

Outoa valoa on Galleria Ars Liberan juhlavuoden 18. näyttely.

Arto Väisänen: Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Minulla kesti pitkään, useita vuosia, ennen kuin aloin nähdä ja löytää Väisäsen taiteesta itselleni kosketuspintaa. Etsin taiteesta yleensä kauneutta ja Väisäsen teokset harvoin ovat kauniita sanan varsinaisessa merkityksessä. Niistä huokuu pikemminkin rujous ja elämän karkeus. Kun sitten näin ensimmäistä kertaa maalattuja teoksia, joissa värit olivat purskahtaneet kasoiksi kankaalle, olin lumoutunut. Kädenjälki oli edelleen rujoa, mutta värien myötä aloin katsoa niitä toisin. Värit toivat kokonaisuuteen uusia tasoja.

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Galleria Ars Liberan näyttelyssä värit hehkuvat voimakkaina ja runsaina kahdessa kerroksessa. Yläkerta on kuitenkin kokonaisuutena mielenkiintoisempi, vaikka teemat näyttäytyvät mielestäni alakerrassa selvemmin. Arto Väisänen kertoo näyttelyn teemojen nousevan mm. vihapuheesta, yksilöiden käpertymisestä omiin kupliinsa, asioiden kärjistämisestä ja harhaanjohtamisesta. Yhteiskuntaa kritisoidaan siis voimakkaasti.

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Väisäsellä on taianomainen taito luoda tunnelmia. Vaikka teokset ovat usein esittävän ja abstraktin rajamailla, tunne nousee voimakkaasti esille: pelko, suru, aggressio, viha, yksinäisyys, epävarmuus. Taiteilija kuitenkin myöntää kaipaavansa perinteisen tematiikkansa rinnalle mielenrauhaa. Tällöin inspiraationa saattaa toimia maisema tai jopa ikoni. Kristillisiä aiheita Väisänen on käsitellyt mm. Veivareita ja pyhimyksiä -sarjassaan.

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Uusimmassa näyttelyssä oli monta teosta, joista olisi tehnyt mieli kirjoittaa. Valitsin kuitenkin näyttelyn nimikkoteoksen: Outoa valoa. Suurikokoisen maalauksen täyttää seisova ihmishahmo, joka on nostanut oikeaa jalkaansa ja kättään. Hahmo näyttää valkoisessa haarniskassaan kuin käärinliinoistaan irrottautuvalta muumiolta. Ensimmäinen askel? Vasen jalka on edelleen lukittuna, mutta oikea jalka on liikahtanut paikaltaan. Sisältä hehkuu keltaista valoa.

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Vasen käsi näyttää katkenneelta, kuin tihkuvan keltaista verta. Oikea käsi hakee tasapainoa. Kuinka herkkää viivankäyttöä! Katseen tarkentuessa vain kämmeneen, se näyttää myös suojaavan puolensa.

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Tuntuu kuin tuo ihmisraunio pyrkisi takaisin elämään. Käärinliinat sitovat häntä paikalleen, mutta outo sisäinen valo ajaa häntä eteenpäin. Näyttää kuin keltainen hehku tulisi pohjimmaisena kaiken alta. Syvänsinisen luo upean kontrastin kirkkaankeltaisen rinnalle. Vaikka kasvot ovat kuin pääkallo ja silmät vain tummat kuopat, silti tuossa kaikessa on mielestäni jotain todella kaunista. Yksityiskohdista pirskahtelee värien ilotulitus. Tämä on teos, joka vetää katsetta puoleensa.

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

Outoa valoa -teos on näyttelyssä myös sellainen, jonka kokonaisuus on rauhallinen. Maalauksessa on yksi selkeä hahmo ja värialueet ovat isokokoisia ja maltillisia. Tämä tuo rujoonkin olemukseen rauhaa. Lyhyet ja lähekkäiset siveltimen(?)vedot viereisissä maalauksissa saivat aikaan hermostuneisuutta ja rauhattomuutta. Myös väriyhdistelmät tuntuivat “myrkyllisiltä”. Monipuolisten tunnelmien välittäminen on tietenkin etu, mutta mikä lopulta pysäyttää katsojan teoksen eteen?

Arto Väisänen: yksityiskohta teoksesta Outoa valoa, 2018, tempera kankaalle.

En tiedä onko Kuopion taidemuseo tallentanut kokoelmaansa vielä Arto Väisäsen värillisen kauden teoksia. Joku esimerkki siellä kuitenkin sietäisi olla. Mielestäni Outoa valoa sopisi luonteeltaan museon kokoelmaan aiempien näkemieni kokoelmanäyttelyiden perusteella.

Tulen kaipaamaan tätä värillistä kautta. Mutta taiteilija ei voi pysähtyä paikalleen vaan hänen on luotava uutta. Arto Väisänen on mielestäni onnistuneesti etsinyt ja kokeillut uutta koko 2010-luvun. Sitä mitä vielä on edessä, tietää tuskin vielä taiteilija itsekään. Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä gallerian täydeltä värikylläisen vuoden tuloksia. Tämän jälkeen Väisänen siirtää maalit syrjään ja palaa perinteisemmän piirtäjän persoonaansa.

Outoa valoa -näyttelykokonaisuus Galleria Ars Liberassa 30.9.2018 saakka.

 

Jätä kommentti

*