Tila kasvattaa taidetta

Edellisessä näyttelyssä pohdittiin taiteen merkitystä. Eerika Jalasaho jatkaa omalla tavallaan tuota polkua kommentoimalla tilan merkitystä taiteilijalle ja luovuudelle . Näyttely on nimeltään Tila / A Space. Jalasahon näyttely on kokeellinen ja mielestäni henkilökohtaisin kokonaisuus, jonka olen häneltä nähnyt.  Taiteilija avaa näyttelyn sisältöä näin:

Tilan merkitys luovuudelle. Tilan merkitys taiteelle. Taiteen merkitys yhteiskunnassa. Taiteen tila yhteiskunnassa? Taiteen tila Kuopiossa? Tila taiteelle Kuopiossa? Kuusi vuotta, kolme työtilaa. Näyttely summaa taiteellisen työskentelyni jakson eri työtiloissa Kuopiossa vuosien 2013-2018 ajalta. Esillä luonnoksia, aihioita, ajatuksia ja työtilainstallaatio.

Galleriatilaan astuessa tulee ensimmäiseksi olo, että jokin on kesken. Epämukava olotila synnyttää ajatuksen: Tässäkö tämä nyt oli? Pääosassa tuntuu olevan keskelle huonetta sijoitettu näyttö, jonka ruudulla liehuvat tuulessa vihreät oksat. Ikkunan alla nojaa maalauksia kuvapuoli seinään päin, vieressä on läpinäyvä jätesäkki täynnä paperia. Toisella seinällä näkyy kuvia mind map-muistioista ja kolmas seinä on päällystetty isoilla paperirullilla, jotka valuvat lattialle. Valkoinen paperi houkuttelee piirtämään, täyttämään tuon tyhjiön, mutta missään ei näy piirustusvälineitä. Missään ei näy myöskään maalausvälineitä. Tila on taiteilijan hylkäämä. Muisto jostain joka joskus oli.

Kävijä saa sieltä täältä pieniä vinkkejä siitä, mitä joskus on ollut. Katsomalla lähemmin jätesäkkiä, lattialla olevaa laatikkoa ja seinällä olevaa kuvasarjaa. Roskiin on päätynyt esimerkiksi Tieteen ja taiteen vuorovaikutus. Mind map-seinän tutkiminen avaa suoran tien taiteilijan mielenmaisemaan. Sanoista heijastuvat varmasti kaikille taiteilijoille yhteiset ajatukset: identiteetti, kulttuuri, halu antaa, tunne, prosessinhallinta. Kaiken tuon kauniin keskellä on myös voimakkaita sanoja, jotka kuuluvat myös taiteilijuuteen: palkka tulevaisuudessa?, apurahahakemukset, rahoitus. Tuntuivat kuin kirosanoilta luovuuden keskellä.

Kaiken monisäikeisen ja kerroksellisen tarinan keskellä taiteilija muistuttaa itseään keltaisilla post-it -lapuilla: SYÖ, NUKU, LIIKU. Elämän perustarpeet. Huomasin tilaa kierrellessäni palaavani aika ajoin aina keskelle huonetta. Seisomaan näytön eteen, jossa äänetön tuuli heilutti puiden vihreitä lehtiä. Huomasin imeväni tilasta kiireen, paineen, odotusten ja ilmaisullisen tarpeen välistä tunnelmaa, joka rauhoittui luonnon ääressä. Lehdet pysähtyivät ja liikkuivat taas. Katselin kuinka tuuli painoi oksia ja lehtiä toisiaan vasten ja palautti ne taas takaisin.

Yläkerran liikuttavin yksityiskohta löytyi pöytälaatikosta. Taiteilija oli jättänyt laatikkoon sydämen. Jalasaho oli vienyt työhuoneestaan taiteilijatarvikkeet valkoisia paperirullia lukuun ottamatta, mutta joihin ei voinut piirtää. Maalausjälkiä näkyi pöydän kannessa, johon öljymaali oli jättänyt sateenkaaren värinsä. Taiteilija oli vienyt työhuoneestaan kaiken, jolla taidetta olisi pystynyt tekemään, mutta unohtanut sydämensä laatikkoon. Tuo pieni yksityiskohta tiivisti koko Tilan tunnelman. Taiteilija voi siirtää ja kantaa välineensä muualle, kuten tässäkin tapauksessa Jalasaho oli tehnyt kolme kertaa kuuden vuoden sisällä, mutta jotakin sydämestä unohtuu aina tilaan.

Kun samaistuu tilanteeseen, jossa työtilaa tulisi omassa elämässään vaihtaa esimerkiksi kahden vuoden välein, tilanne tuntuu raskaalta. Kun ymmärtää, että työtään ei pysty tekemään ilman tilaa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa. Mutta entäpä sitten, kun tilaa työskentelylle ei olekaan? Mieleen palaa Jalasahon esitteleysanat:
Tilan merkitys luovuudelle. Tilan merkitys taiteelle. Taiteen merkitys yhteiskunnassa. Taiteen tila yhteiskunnassa? Taiteen tila Kuopiossa? Tila taiteelle Kuopiossa?

Taiteen juuri on luovuudessa, mutta tila saa sen kasvamaan. Tilat kasvattavat taidetta, joka mielestäni toimii samanlaisina yhteiskunnan keuhkoina kuten luonto. Ne heijastavat yhteiskunnan ja kulttuurin asemaa. Rahoitus saa taiteen parhaimmillaan kukkimaan, jolloin taiteilija voi keskittyä jälleen ensimmäiseen vaiheeseen: luovuuteen. Mutta taide ei kasva ilman tilaa. Taiteen ei tulisi tuottaa tunnetta Tässäkö tämä nyt oli?, vaan herättää kysymys: Mihin tämä johtaa? Kirjoitan taiteesta, koska haluan löytää jokaisessa näyttelyssä johtolangan tuohon kysymykseen. Oleellista ei ole se löytyykö vastaus vaan se, millaisia tunteita näyttelyt herättävät.

Alakerrassa on videoteos Liiketutkielma III – A Motion Study III, jossa katsoja pääsee vaikuttamaan teoksen muotoon ja sitä kautta tunnelmaan. Yllätyin miten lukkiutunut olin oman ajatusmaailmani kanssa teoksen muodosta. Kokonaisuudessaan näyttely on mielestäni parasta Jalasahoa mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Eerika Jalasahon Tila / A Space -näyttely Galleria Ars Liberassa 19.8.2018 saakka.

Jätä kommentti

*