Haloo rintsikoista

Kuinka usein sitä tulee ajateltua esimerkiksi vaatteita valitessaan, että mitä ihmiset sanoisivat tai ajattelisivat jos pukisin tämän päälleni? Kuinkahan moni haluaisi pukeutua toisella tavalla, jotenkin räväkämmin vaikkapa, mutta tyytyy vain sulautumaan massaan? Toisaalta sen ymmärtää, koska tuskin kukaan haluaa kuulla negatiivisia kommentteja ulkonäöstään. Mutta hatunnoston arvoistahan se on jos uskaltaa tehdä niinkuin itse haluaa. Enkä toki sitä sano että automaattisesti saisi haukut niskaansa jos pukeutuu jotenkin erilailla. Mutta monestihan se niin tuppaa olemaan.
En oikeastaan muista että kenenkään mielipiteet tai negatiiviset kommentit olisivat vaikuttaneet pukeutumiseeni. Tai no pari juttua muistan ala-asteelta – minulla oli sellainen musta t-paita, jossa oli juuri rintojen kohdalla – joskaan minulla ei sellaisia vielä ollut – hopeiset kämmenen jäljet, ja paidalle vain naureskeltiin ja minulle naljailtiin että haluanko jonkun laittavan kätensä noille kohdille. Ei sitä paitaa ollut enää kovin kiva koulussa pitää.
Toinen oli sitten, kun sain tyyliin ensimmäiset rintsikat, ja niiden olkaimet sattui vähän näkymään paidan kauluksesta. En ymmärrä kuinka niistä tuli luokan tyttöjen kesken aivan tajuton äimistelyn aihe. En tiedä onko ajat muuttuneet, mutta silloin se oli sitä että ”onko sinulla nyt jo rintsikat?” Kun aikani kuulin naljailua ja kyselyä että onko minulla tosiaan rintsikat, niin en niitä enää viitsinyt käyttää, vaan aloin pitää pieniä toppeja.
Yläasteella sain kuulla pukeutumisestani eniten silloiselta parhaalta kaveriltani, joka itse piti naisellisista, minun makuuni aivan liian paljastavista vaatteista. Hän ei saattanut ymmärtää miksi minä kuljin väljissä bändipaidoissa ja revityissä farkuissa joista roikkui monta ketjua. Hän itse pukeutui siihen mikä oli muodissa, ja suosi kalliita merkkituotteita, ja sekin meni hänellä yli hilseen että ostin vaatteita tosi paljon kirppareilta. Vaikka kuulin näistä aivan jatkuvasti, en vaan välittänyt. Miksi pitäisi? Miksi kenenkään pitäisi pukeutua sillä tavalla että se miellyttäisi muita? Aivan sama juttu hiusten värjäämisessä, lävistyksissä, meikeissä – ei sinun tarvitse miellyttää muita.
Toki joskus on hyvä kuunnella järjen ääntä, jos vaikka vanhempi huomauttaa nuorelle turhan paljastavasta vaatteesta. Tai jos joku huomauttaa ettei jokin tietynlainen vaate vaan sovi sinulle.
Mutta ihan, loppupeleissähän sitä jokainen päättäköön ulkonäöstään itse. Jos tuntuu hyvältä pitää jotakin vaatetta, ei sillä ole mitään merkitystä mitä muut ajattelisivat siitä.
 

Jätä kommentti

*