Karvalapseni Jansson

Koko tämän ajan, kun olen omillani asunut, kissakuume on vaivannut kovin. Jesse-kissa jäi asustelemaan vanhempieni tykö ja lähes vuoden päivät asuin Kuopiossa soluasunnossa jonne en tietenkään kissaa voinut ottaa. Tämän vuoden kesäkuussa muutin poikaystäväni kanssa yhteiseen asuntoon. Nyt hiljan kissakuume yltyi niin pahaksi että ranguin kissaa lähes päivittäin ja olo tuntui jotenkin tyhjältä kun kotona ei odottanutkaan kissa jota sylitellä ja halia.
Lopulta Janne alkoi katsoa torista myynnissä olevia kissoja ja päädyin yhdelle myyjälle laittamaankin viestiä. Kului viikko, eikä myyjästä kuulunut mitään. Kyselin kissaa myös toiselta myyjältä, mutta tämä olikin saanut jo kodin muualta. Epätoivoisena kerkesin jo itkuakin vääntää tänä aikana. Yhdeltä kirpparisivustolta löytyi ilmoitus noin puolivuotiaasta poikakissasta ja soitin myyjälle saman tien. Seuraavana päivänä kävimme läheisen kaupan pihasta hakemassa kissan tavaroineen. En voi sanoin kuvailla sitä onnellisuuden määrää, kun sain kantokopan syliini ja näin sen pienen nassun joka kopasta pilkisti.

Kissa oli jo ensimmäisenä iltana tosi reipas, ja sen vähän arkuudenkin hän karisteli nopeasti pois. Kisu sai nimekseen Jansson.
Jansson on tosi energinen, leikkisä ja kaikin puolin hurmaava tapaus. Utelias se on kuin mikä, kaikki täytyy aina tutkia ja nuuskia. Jansson kotiutui tosi hyvin ja oppi oitis missä hiekkalaatikko ja ruokakupit on. Ihmisläheinenkin hän on, tykkää olla sylissä ja tulee viereenkin nukkumaan.
Olo tuntuu nyt jotenkin niin paljon täydemmältä, kun kotiin tullessa Jansson tulee ovelle vastaan, tulee syliin istumaan ja kehrää. Huonokin päivä muuttuu silloin paljon paremmaksi.

Kommentit

  • Pasi

    Onneksi olkoon uudesta perheenjäsenestä.
    Punaiset kissat onkin ihmisystävällisiä veijareita.

  • kissafani

    ihana <3

  • Mystinen mystikko

    Komea kissanalku on!

Kommentointi on suljettu.