Köpön meikkaajan ongelmat

Tykkään laittautua, lakata kynsiä, meikata.. mutta kaikessahan kumminkin on ne haittapuolensa. Tässä joitakin asioita, mitä meikkaava tai muuten ulkonäköönsä panostava voi kohdata. Kai joku voi samaistua näihin etten oo ainut köppänä!
Tiiättekö kun ootte just saaneet sudittua ripsiväriä pari kerrosta ja siinä sitten iloisena alatte itseänne oikein peilailla että waau mitkä räpyttimet. Ja sitten tulee aivastus. Se mukava ripsarikerros löytyykin sen jälkeen siitä silmän alapuolelta, ja siistiksi meikkiä ei enää saa. Voi että kun kiva.
Silmälasit ja ripsari ei myöskään aina oo kovin hyvä yhistelmä. Mulla on tapana laittaa se pari kerrosta ripsaria, niin että ripsiin tulee ihan kunnolla pituutta, mutta en sitten jaksa venailla ripsarin kuivumista vaan lykkään lasit nokalle heti ripsarin laiton jälkeen. Seurauksena on yleensä mustat viirut linsseissä kun ripset hankautuu niihin räpytellessä.
”Teenpä tänään vaan kevyet rajaukset..” juu kyllä, ajatus hyvä, toteutus huono. Mulla ei ilmeisesti ole se kaikista vakain käsi koska onnistun aina eyelinerilla jotenkin tuhraamaan. Aina tulee se yks samperin virhetökky jota kun alkaa korjailemaan niin loppujen lopuksi se silmämeikki on melekosen jäätävä.
Kirkkaat luomivärit, joita saa tuputella useammankin kerroksen luomelle, saattavat karista poskille. Päätät sitten sudilla kevyesti pyyhkiä karisseet luomivärit pois, mutta tietenkään se ei onnistu vaan luomiväri jättää jälkeensä järjettömät viirut naamaan, joka leviää sitä mukaan mitä epätoivoisemmin niitä yrittää saada pois. Eräänä aamuna kouluun lähtiessä tein virheen ja laitoin kirkkaan vihreää luomiväriä, ja näinhän siinä sitten kävi, eikä auttanut muu kuin kiireessä lähteä kouluun naama vihreänä.
Ainakin täällä Kuopiossa oli tänään iha kunnon loskakurakeli, räntää tuli vaakatasossa ja bussia odotellessa olin aikalailla kuin uitettu rotta. Jos ei huomaa laittaa vedenkestäviä meikkejä, saattaa aika pian tällasessa säässä näyttää pandakarhulta.
Huulipunalla on inhottava tapa sotkeentua, sillä ainakin mulla sitä saattaa löytyä milloin hampaista, milloin huulien ympärille tuhriintuneena. Vanhempien luona käydessä en yleensä edes käytä huulipunaa koska joskus on käynyt sellainen töppönen että on minun jäljiltä kissan valkeat karvat saaneet hienon punaisen sävyn. Koska minunhan on ihan pakko Jessee aina halia ja lärppiä niin on ollut paras jättää huulipuna kokonaan pois.
Yks katalimpia asioita on ehkä se, kun sulla on just sun lempparifarkut päällä ja tiputat niihin meikkivoidetta. Ja kun se tahra ei lähe siitä niin sitten millään. Minä oon ainakii ite semmonen köpelö ja sottapytty että pitäs aina pittää meikatessa jottai rönttärytkyjä.
Kynsien lakkaaminen on semmosta kivvaa ajanvietettä mutta en sitten meinaa jaksaa oottaa että ne kuivuis vaan aina pittää jottain ruveta tekemään ja kohta huomaakii että kynsilakat on ihan rutussa. Minua ainakii ruppee se yleensä niin kovasti ärsyttää, että pyyhin kynsilakat sitte kokonaan pois kaikista kynsistä. Tykkään myös näperrellä vähä erikoisempia kynsiä, sanomalehtikynsiä, marmorointia tai jotain tekstiä tai kuvioo mutta koska nekin tuppaa menemään ruttuun niin päälle sitten vaan mustaa lakkaa vaikka olisin nähnyt paljonkin vaivaa hienojen kynsien laitossa.
Ettäpäs näin.

Kommentit

  • silmälasit on kekkosen keksintö

    tuttu juttu olappa intialainen ei tarviis kun kastimerkki otsaan.ja blingblingiä päälle

Kommentointi on suljettu.