Luetaan vanhaa päiväkirjaa!

Minä oon alottanu päiväkirjan kirjottamisen joskus siinä ekaluokkalaisena, ja oikeesti – oon siitä tosi ilonen. Pienenä tuherretut kirjotukset on nyt iha ratkiriemukkaita lukee ja päiväkirjaan on kans laitettu arvokkaita muistoja mitkä ehkä ois unohtunut tässä vuosien varrella. Kirjotan edelleen päiväkirjaa melko ahkerasti koska se on yleensä se oikea tapa selvittää ajatuksia. Mulla ei ole koskaan ollut ketään kelle voisin ihan kaiken kertoa, joten kun olen ajatukseni purkanut paperille, minun on helpompi käsitellä niitä itsekseni. Päiväkirja on mulle suorastaan pyhä asia enkä edes saata kertoa mitä tulisin tekemään tyypille joka päiväkirjojani menis lukemaan. Nytten kumminkin päätin jakaa muutamia juttuja mun ensmäisestä päiväkirjasta, koska itellä oli ihan lystiä kun sitä luin.
Päiväkirjan eka sivu. Sittemmin onneksi opin pilkun käytön ettei tarvii viljellä ”ja” sanaa. 

On taas nii älyllistä tekstiä.


Voe äet että sillä tavalla!



Juu oon selkeest syntyny shoppailijaks. Ei enää mahda mitään.





En kestä, nii on söppöö :’D 

On oikeen imartelevat muotokuvat.

Jätä kommentti

*