Mun teinityyli

Mä olin teininä semmoinen jokseenkin perus angsti-tyyppi, mikään ei kiinnostanut, oli ihan sama jos kokeesta tuli vitonen, olin jatkuvasti kärttyinen ja tiuskin muille enkä pitänyt kenestäkään. Toisaalta kärttyisyys kuuluu ihan mun perusluonteeseen enkä edelleenkään pidä kuin harvoista ihmisistä. Minussa tosin nyt oli se ero moneen muuhun, etten ollut mikään rellestäjä – en juossut viikonloppuja ryyppäämässä enkä mennyt salaa välitunnilla polttamaan. Minulla oli oma pieni kaveriporukkani koulussa, mutta juuri mikään ei vaan kiinnostanut.
Olen yksi niistä jotka valitettavasti joutuu häpeämään yläasteen luokkakuvia ja kauhistelemaan sen aikaista ulkonäköä. Toki mussa on edelleen paljon samaa kuin silloin, mutten välttämättä osannut pitää kaikessa rajoja.
20160927_193808
Jos kynnet oli lakattu niin tietty mustalla. Niittirannekoruja piti aina olla, vaikka suurin osa niistä aiheutti ranteeseen ihottumaa – mutta täytyihän se sitte vaikka iha uhalla pitää. Nahkakynsikkäät oli vähän liian isot, mutta koska ne nyt sattui olemaan hienot, niin totta mooses niitä pidin. Aivan samoin kun pidin isäni vanhaa nahkatakkia, vaikka näytin ihan surkealta hippiäiseltä niin suuressa takissa.
20160927_193942
Tykkäsin pitää kaulapantaa, vaikka se ei täysin sopiva mulle ollutkaan. Sitä sai säädettyä kahteen eri mittaan – pienempänä se vähän kuristi ja isompana oli liian löysä. Sitäpä sitten saatto valita että jaa kumminkos sitä tänään pitäis. Yleensä pidin aina kaulakoruna Ramones-laattaa, mutta välillä oli muitakin, niinkuin tuo kuvassa oleva kirves. Pidin lähinnä nappikorviksia toisessa korvassa, mutta toisessa piti aina olla tuo hemmetin motskari. Ruma epämuodostunut nyttynen ja silti olin siihen niin ihmeen kiintynyt.
20160927_201700
Yläasteaikaset farkut – jos ei muuta niin voin olla ylypee että ne vielä mahtuu mulle! Siis ihan hyvin voisin edelleen tuollasia pitää, mutta sillon nuo oli mun mielestä jotain niin mahtavaa ku olla ja voi. Reiden kohdalta farkut pitää kiinnittää hakaneulalla että ne pysyy jotenkin kasassa. Muistan niin eläväisesti tuon ajan kun pidin myös ketjuja – eikä tuossa tosiaan ole kaikki mitä siihen aikaan yleensä pidin. Kilisin ja rymisin mennessäni ja jos ei vyötä olisi ollut niin kyllä olis housut nilkkoihin tipahtanu ketjujen painosta. Ketjut oli yksi asia missä liioittelin tosi paljon. Jäin niistä myös joka paikkaan kiinni – jos penkissä sattui joku rakonen olemaan niin kyllä varmasti lähtiessä sain ketjuja irti sieltä kiskoa. Toisinaan saatoin pitää myös henkseleitä roikkumassa – vaikka nekin yleensä takertui tuoliin kiinni. Tennarit oli kans semmonen tärkee juttu, niissä taisin kesät talvet kulkee. Talvipukeutumisesta tulee se mieleen, että kuljin ihan liian kevyesti pukeutuneena. Pipoa en käyttänyt koskaan ja talvellakin saatoin olla tosi ohuessa takissa. Kampaushan pipon takia olis lytistynyt, ja talvitakit nyt vaan oli niin typeriä. Voe elämä.
20160927_210205
Iki-ihana farkkuliivini, joka sekin oli minulle liian suuri – koristuksina ketju, keskisormi ja Johnny Ramone-selkämerkki. Liivin etupuolella on pinssejä, Ramones-merkki ja onhan se pitänyt vielä tussillakin itse kirjoittaa liiviin jotta kaikki varmasti ymmärtää että kyseistä bändiä fanitan. Siihen aikaan varsinkin olin aivan älytön Ramones-fani ja olin suunnilleen hirttoköyttä hakemassa jos joku siitä poikkipuolisen sanan sattui sanomaan.
20160927_205831
Pärstävärkki kumminkii on se mikä nytte hävettää kaikista eniten. Se, miten meikkasin – naaman piti olla kalvakka ja kajaalia joku ihan hullu määrä. Ripsaria vähän ja kulmat nyt sai olla siinä luonnontilassa. Jossakin vaiheessa myös tupeerasin hiuksia niin paljon että kuontaloni oli loppujen lopuksi pöheikkö joka oli periaatteessa pelkkä yksi iso takku. Ihan huvikseen tosiaan testasin että miltä sitä nyt näyttäis semmosena – voe itku sentää.
20160927_210002
Ja tässä alhaalla muutama oikea kuva teiniajoilta.
20160927_210836
Koulukuva ysiluokalta. Huomaa että kajaali ja tympee ilme oli sillon se juttu.
minä
Nää pari kuvaa on siitä ysiluokan lopulta. Mulla oli silmälasit kyllä yläasteellakin, joten en nähnyt tuon taivaallista kun pidin aurinkolaseja. Silti piti ne päässä hiipparoida kun ne sattui olemaan mun mielestä niin makeat.
minä2
Voe onneks en ennää oo teini.

Jätä kommentti

*