Testissä hyönteisruoka

Kirjoitin viime vuoden lopulla Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistyksen vuosilehteen jutun hyönteisruuasta – haastattelin sitä varten miestä, joka kasvattaa sirkkoja ruuaksi. Halusin kuitenkin lisätä mielenkiintoisuutta juttuun, ja niinpä kirjoitin kainalojutuksi ihan omakohtaisen kokemuksen hyönteisruuasta. Minulla oli lihansyöjäkasvi nimeltään Walentinus, jota varten minulla oli jauhopukkeja ja jauhomatoja purkissa kasvamassa. Walentinus-raukka kuoli, kun jouduin siirtämään sen vitriinin varjoon, niin, ettei kissani Jansson pääse siihen käsiksi. En tiennyt, mitä olisin muutenkaan ötököille tehnyt, joten päätin alkaa kasvattamaan jauhomatoja ihan omaksi ruuaksi. Koska miksi ei? Ensimmäisen kerran pääsin siis maistamaan hyönteisruokaa kirjoittaessani juttua.

Jauhomadot ja jauhopukit ovat minulla muovipurkissa, jonka kannessa on ilmareikiä. Purkissa on vehnä- ja sämpyläjauhoja sekä kaurahiutaleita. Ruuaksi olen tarjonnut niille pieniä paloja porkkanaa ja omenaa. Jauhomatojen valmistus ruuaksi oli ihan yksinkertaista. Noukin matoja rasiasta pakastepussiin ja laitoin pussin pakastimeen yön ajaksi. Madot vaipuvat pakkasessa horrokseen. Pannu kuumennetaan kuumaksi ja jäiset madot paistetaan rasvassa tai öljyssä. Madot ovat herkkiä kärähtämään, joten paistovaiheessa täytyy olla tarkkana. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, ensimmäiset paistamani madot pääsivät palamaan. Matoja paistetaan vain hetki, sen verran, että ne saavat ruskeutta pintaan.

Uudella viisaudella paistoin lisää matoja. Niiden kokonaisuus on rapea – sisus aavistuksen verran pehmeämpi, mutta sitä ei oikeastaan erota. Maku muistutti lähinnä popcornia. Kokeilin lisätä matoihin rippusen suolaa, ja se vain voimisti popcornimaisuutta. Suolaiset madot sopisivat vaikkapa leffanaposteltaviksi. Olen ötökkäkammoinen, mutta jännä kyllä – yhtään ei tehnyt pahaa syödä. Päinvastoin, sain uuden, mielenkiintoisen ruokakokemuksen.

Jätä kommentti

*