Uskalsin ja onnistuin!

Mun pikkiriikkisessä elämässä on lähiaikoina tapahtunut pari sellaista isompaa juttua. Mulla on aika paha hammaslääkäripelko, ja jos en nyt väärin muista niin olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä ehkä kutosluokkalaisena, eli aika hemmetin kauan sitten. En vaan yksinkertasesti oo uskaltanut mennä vaikka varmasti tarvetta olisi ollut. Nyt se sitten kuitenkin kostautui ja mulle tuli tosi paha ientulehdus, sellainen minkä takia alaetuhampaiden ien alkoi lähteä irti. Olin ihan paniikissa ja soitin sitten varatakseni hammaslääkäriajan ja sainkin sitten heti seuraavalle päivälle. Läheiset onneksi tsemppas mua tosi paljon, mut kyllä sitä vaan jalat ja kädet tärisi kun odotusaulassa istuskelin. Kaikki mahdolliset kauhukuvat vilisi silmissä mutta loppujen lopuksi käynti kuitenkin meni hyvin, hammaslääkärini oli tosi ystävällinen ja mukava ja ientulehduskin saatiin sitten kuriin. Mulle oli kertynyt niin järjettömästi hammaskiveä että se aiheutti tulehduksen, ja se meni ohi sitten hammaskiven poistolla ja suuvedellä. Toinen aika mulla on vielä 17. päivä, että poistetaan loput hammaskivet, kun tuolla aikaa ei kaikkea ehtinyt. Nyt kumminkin tuntuu että ihan rauhallisin mielin voin sinne seuraavan kerran mennä, kun ei se ollutkaan niin kamalaa mitä olin ajatellut.
Toinen iso juttu on ehdottomasti piilarit. Oon vuosikausia joutunut käyttämään silmälaseja ja nyt vihdoinkin pääsin niistä eroon. Silmälaseista rupesi pinnoite menemään ja linsseihin tuli ihan jäätävät laikut. Näkökin oli sen verran taas huonontunut etten nähnyt enää laseilla kunnolla. Lasit oli muutenkin alkanut risoa mua niin paljon että tuli sitten sopiva sauma koittaa piilareita vaikka epäilinkin etten saa niitä laitettua. Kävin optikolla kysymässä aikaa piilareiden sovitukseen mutta koska se sovitus olis ollu neljäkymppiä ja siellä olis vissiin pitäny ravata useemman kerran ties minkä höpöhöpö asioiden takia niin aattelin että antaa nyt sitten olla. Ei se ainakaan mua olis auttanut että joku on niskaan hönkimässä ja antamassa uunoja neuvoja kuinka mä ne lirpakkeet saisin silmiin ährättyä. Kysyin kyllä että olisko niillä antaa mulle muutamat piilarit että saisin kotona itse yrittää laittaa mutta koska mulla kuulemma on niin huono näkö niin erikseen pitäisi sen vahvuisia piilareita tilata. Niinpä mä sit päätin ite tilata piilareita kotio. Äiti on käyttänyt piilareita kauan ja hän sitten antoi neuvoja piilareiden tilaamiseen ja yleisesti kertoi niiden käytöstä. Kun piilarit tuli niin kotona itsekseni yhden illan aikana opin niiden laittamisen ja pois ottamisen. Olihan se aluks melekosta ähräämistä eikä onnistunut millään mutta kun lopulta onnistuin siinä niin olihan se tunne jotain niin uskomatonta. Piilareiden pois ottaminen oli yllättävän helppoa vaikka pelkäsinkin että kumminkin ne silmiin jumittuu kiinni kun siitähän aina kuulee niitä kauhutarinoita.
Piilarit on kyllä ihan älyttömästi helpottanu elämää ku laseja sai jatkuvasti varoa, olla putsaamassa ja muutenkinhan ne sangat esimerkiks makoillessa painaa ärsyttävästi. Sateella sai jatkuvasti laseja kuivata ja sisälle tullessa linssit huurustui. Että olihan se ihan mukava kerranki uskaltaa ja onnistua!

Kommentit

  • Seepia

    Sinulta tulee kivoja ja ihan arkielämän makuisia juttuja, jatka vain samaan malliin!

    • Jutta Jauhiainen

      Kiitos!:)

Kommentointi on suljettu.