Tangovaltakunnan tangotuomiot.

Maltillinen voittotuuletus mallia 1999.

Näinä aikoina on puhuttu paljon tuomioista, lähinnä vakavien rikosten osalta, ja niiden oikeudenmukaisuudesta ja verrattu myös lakia sekä kansalaisen oikeustajua. Viime päivinä keskustelupalstat ja lehtijuttujen kommentoinnit ovat keskittyneet viikonloppuna päättyneen tangolaulukilpailun lopputuloksiin. Näitä tuomioita varten ei lakeja ole säädetty mutta kansalaisten oikeustaju on kuitenkin voimakkaasti esillä. Myös maku ratkaisee näissä tilanteissa kuten kokkikilpailussa.

Oma rikokseni alkaa olla jo myös vanhentunut vaikka siitä elinkautinen lätkäistiinkin. Kuitenkin kannan polttomerkkiä ylpeydellä edelleen ja toivottavasti pitkään. Tangolaulukilpailun tuomaristo naulasi pöytään vuonna 1999 päätöksen joka muutti minunkin elämäni. Nyt jo yhtenä edellisistä ”vanhemmista” tangovaltakunnan päämiehistä sain kutsun Kuopion alueraatiin antamaan ääneni tämän vuoden laulukilpailuun. Tarkoitus oli yhden laulusuorituksen ja ensimmäisen kierroksen perusteella arvostella kuusi laulajaa paremmuusjärjestykseen. Omalta osaltani lähdin siis kuuntelemaan nimenomaan laulun puhtautta, tekstin tulkintaa, virettä sekä yleistä musikaalisuutta yhteistyössä orkesterin ja kappaleen sovituksen kanssa. Viiden alueraadin yhteispisteet ratkaisivat viimeiset kaksi superfinaaliin päässyttä laulajaa. Omassa listassani naisten sarjassa kärjessä olleista kolmesta kaksi laulajaa eivät päässet neljän parhaan joukkoon ja miesten sarjassa oman listani ykköselle kävi samoin. Toki molemmissa superfinaaleissa oli yksi kolmen kärjestäni. Eli varsinainen paikan päällä ollut tuomaristo päätti neljä toiselle kierrokselle ja alueraadit kaksi finalistia ja päätuomaristo voittajan. Näin ollen puheet etukäteen päätetystä voittajasta voidaan kuitata pötypuheena. Sen sijaan olisi hyödyllisempää miettiä koko tangokulttuurin suuntaa ja millaisena haluamme sen tulevaisuudessa näyttäytyvän. Onko se yhtä kuin tangomarkkinat ja laulukilpailu? Pidetäänkö yllä perinteitä uudistumisen rinnalla?

Kuopion alueraati.

Kuopion alueraati. Jussi Tuovinen, Keijo Voutilainen, Tapio Kankaanpää, Petri Hervanto ja Juhani Kuosmanen.

Laulaja janoaa palautetta esiintymisestään. Vanha vitsi ”ei tätä rahan vuoksi tehdä, vaan yleisön palaute saa vuodesta toiseen jatkamaan” on kyynisen sanonnan lisäksi vähintään puoliksi totta. Tunteita herätetään toki itse esiintyjässä mutta tärkeämpää vielä on saada vastaanottaja tuntemaan jotakin. Tämän vuoksi laulukilpailussa olisi erityisen tärkeää saada rakentavaa palautetta omasta suorituksesta, sävelpuhtaudesta, tulkinnasta, esiintymisestä. Kritiikki oikein esitettynä, alan ammattilaiselta on parhaita tapoja kehittää artistia. Pelkkä kehuminen samalla kun unelmat murskaantuvat, ehkä lämmittää  hetken mutta mitä sen jälkeen? Millä eväillä parempaan, mitä osa-aluetta aletaan treenata? Tangolaulukilpailun säännöissä sanotaan että ylivertainen laulusuoritus ei aina riitä välttämättä voittoon. Ymmärrän kokonaisuuden mutta silti sille pitäisi omasta mielestäni laittaa suurempi painoarvo. Se on kilpailun ydin ja se mitä katsojat ja kuulijat seuraavat. Säännöissä sanotaan myös että voidaan katsoa kilpailijan juontajan kykyjä ja osaamista kehittää dialogia yleisön kanssa? Juontaminen ja laulaminen ovat aika kaukana toisistaan ja ymmärrän voittajan merkityksen markkinointikeulakuvana mutta parhaimmillaan laulaja luo dialogia yleisön kanssa äänellään laulaessaan hienoa kappaletta ja tulkiten tekstiä. Tämä vuoropuhelu onnistuessaan riittää vangitsemaan katsojan ja kuulijan ilman vitsinkerrontaa tai juontajan saati helppoheikin kykyjä. Jokainen on oma persoonallisuutensa ja yhtä hyvin hiljaisempi tai mystinen hahmo voi olla kiinnostava tangolaulaja ja esiintyjä. Pysäyttävimmät hetket tämän vuotisten kilpailujen kohdalla tulivat ulkomaisten vieraiden esiintyessä. Vaikka en ymmärtänyt sanaakaan, esitysten intensiteetti oli niin vahva että sitä voi vain ihailla ja nauttia kuulemastaan. Tangokilpailijasta tulee keikkaa tekevä artisti ja pitää myös huomioida miten hän selviytyy siitä. Toisaalta tangoa lauletaan mielestäni, varsinkin esim konsertissa ja sovituksesta riippuen, ilman keikkamaneereja ja jokainen tango on esitys. Yhtä hyvä tangovoittaja voi olla niin suurten estradien kaukainen valovoimainen tähti ja tulkitsija kuin tanssilavoja kiertävä perinteinen yleisön kanssa kosketuksissa oleva samaistuttava persoona. Yleisölle olisi kilpailussa tuotava ehkä tarkemmin esille valintakriteerit jotka sääntöihinkin on kirjattu. Kun laulu on kuitenkin kilpailun pääosassa, olisi kerrottava myös siihen liitttyvistä huomioista kussakin suorituksessa. Jos solisti laulaa itsensä ulos sovituksesta tai unohtaa sanat, olisi tämä ainakin sanallisesti huomioitava ja kerrottava myös yleisölle mikäli kyseisessä esiintyjässä on jotakin muuta joka  vie hänet ohi muiden vähemmän virheettömien suoritusten. Muussa tapauksessa on ymmärrettävää että suuri yleisö epäilee tuomariston arvosteluperusteita.

Uudistuminen on tärkeä ja suotava asia. Sen ei pitäisi kuitenkaan talloa alleen perinteitä jotka ovat koko tapahtuman ydin. Tänä vuonna tuli Olavi Virran syntymästä sata vuotta ja hienosti oli valittu sekä sovitettu Virran levyttämiä tangoja ensimmäiselle kilpailukierrokselle. Kaikella kunnioituksella, tuomariston jäsenten levyttämiä, hienoja iskelmäkappaleita kohtaan ne olisivat voineet jäädä sovittamatta tähän kilpailuun. Säveltäjä Toivo Kärjen syntymästä oli myös tänä vuonna sata vuotta, eikä tätä huomiotu mitenkään? Suomen musiikkihistoriasta löytyy edelleen paljon tuttujakin tangoja sovitettavaksi joten en vain voi ymmärtää mikä hinku on aina suuren yleisön vastustuksesta huolimatta vääntää väkisin tangoja kappaleista jotka siihen eivät kerta kaikkiaan taivu. Eivätkä näissä myöskään laulajat pääse esittämään osaamistaan ja esityksistä paistaa läpi epävarmuus.

Tunnelmaa 1999.

Tunnelmaa 1999.

Kaiken päätteeksi, tämäkin on taas vain yksi mielipiteistä joista on vaikea kiistellä. Toivon että tangolaulukilpailu elää ja voi hyvin pitkään, uudistuen ja perinteitä kunnioittaen. Samalla toivon että suomalainen tango voi hyvin ja kuuluu tanssilavoilla, joissa jokainen musiikista nauttiva kävisi edes kerran kesässä pitämässä yllä yhtä kansallisaarteistamme, tanssilavakulttuuria kera suomalaisen tangon.        ”Kesän tango soi nyt meille. Kesän tango loi nyt meille, unelmat ja haavekuvat, jotka kerran toteutuvat, onneansa etsineille”.

Kommentit

  • Anja

    Kiitos Petri
    oli hyvä kirjoitus, ja asiallisesti kerrottu, Oot kyllä asiantuntija alalla,
    onnea jatkoon niin yrittäjyyteen kuin näyttelemiseen ja kaikkailuunkin, Myös siipalle ja
    terveisin.

    • Petri

      Kiitos viestistä ja kannustavasta palautteesta! Terveiset menivät perille, kaikkea hyvää myös sinulle!

  • Jari Holopainen

    Kiitos kirjoituksestasi Petri. Mietin tänään omassa blogissani ikuisuutta – miten se voikin olla niin monella tavalla olemassa. Tangokin taitaa sen ympärille kietoutua monin eri tavoin. Elä hermostu, vaikka sanonkin näin. Kaipuun syleilyyn -kappale oli mielestäni näiden kisojen kruunamaton kuningas.

  • Petri

    Kiitos kommentista! Tango on teksteissään aina ikuisuuskysymysten äärellä. Rakastaako vai ei jne.
    Enkä tietenkään hermostu, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja maut ovat erilaisia. Itse pidin kyseistä kappaletta duettona epäonnistuneena kyseisessä kilpailussa, muussa yhteydessä ehkä asia olisi aivan toinen. Menestyksellistä kirjoittelua sinullekin!

  • Jari Holopainen

    Olet varmasti oikeassa. En ole esitystä duettona kuullut, mutta huomasin miettiväni kyseisen tangon kohdalla sellaista, etteivät miehet ehkä voi sitä esittää. Siinä likistellään ja rakastellaan sellaisen olennon kanssa, jota ei ole enää olemassa. Se on muuttunut jo toiseksi, mutta jota kaivataan ikuisesti. Tähän sisältynee miehenä olon autuus ja kurjuus.

Jätä kommentti

*