Elävä kuva ei hyllyllä pölyty?

Katsonko? Enkö katso? Selaan elävien kuvien levykoteloita. Telkkarin vieressä ovat kuudesti uusitut kirjaston kappaleet, cd-dvd-kaapissa joukko omia.

Lauantai-illan ratoksi lähdettiin Siipan kanssa matkalle maan keskipisteeseen. Olipa hurja seikkailu ja syvälle suhteisiin käyvä draama; elokuva sopii hyvin niin toimintaa ja fysiikan lakeja arvostaville (miehille) kuin suhteellisuudesta elinvoimaa ammentaville keittiöpsykologeille (naisille). Näin jälkiviisaasti huvitun kyseiseen dvd-yksilöön sisältyvästä arjen allegoriasta: kirppisleffa tuli ostettua matkalla parisuhteemme akupisteisiin avioliittoleirille. Mahtava tapa viettää suhdeaikaa!

dvd

Dvd-penkojaisissa päädyin muistelemaan elämäni elokuvia. Koulukaverit-kirjoihin kirjoitin kauan lempielokuvakseni Uuno muuttaa maalle. Se tuli telkkarista ja päätyi nauhoitetuksi vhs-kasetille, joka viruneine nauhoineen todennäköisesti löytyy yhä vanhempieni luota. Yliopistoikäisenä opin, että on olemassa muitakin genrejä kuin spede, beethoven ja suomifilmi. Tuli sukellettua romanttisista draamoista fantasiatrilogoiden maailmaan, ja nykyisin meillä kotona on 3D-Hobitti (enkä nyt tarkoita Bossia). Hurja kulttuurimurros on tuonut kodin leffahyllyyn myös muuta materiaalia: Mies vailla menneisyyttä – suuri luovuttamaton rakkauteni –, Egyptin prinssi, Narniaa, Monty Pythonia, House-kausia…

Leffavarantomme ei ole järin suuri, mutta luovuttamattomien klassikoiden välistä löytyy myös joutavuuksia. Seitsemän poislähtijää saatiin napattua helposti. Kaksi ei mennyt kaupaksi syyshulinassa, yksi kvartetti laitetaan myyntiin ja paketin kruunaa tuorein katselmus, Matka maan keskipisteeseen, joka on kyllä niin kertakäyttötavaraa, kuin elokuvat nykyisin tahtovat olla.

En jaksa käsittää, miten jotkut jossain laittavat hirvittävästi rahaa noiden tarinoiden tuotantoon: kulisseja, kalustoa, palkkoja, ammattitaitoa… Ja jotkut jossain tyhjentävät marketin elokuvalaareja muutama euron kertainvestoinnilla marssimatta enää laisinkaan vuokraamojen hyllyille. Tässä on menty niin pitkälle, että vuokraamoista on tullut karkkikauppoja, joiden nimi muistuttaa etäisesti vuokraamoaikakautta.

***

Ensimmäisen minimalismiviikon lopulla vatuloin eri kasoilla niin pitkään, ettei riittänyt puhti kirjoittaa päivittäin. Mañana, mañana… Tämän viikon alussa jatkan tekstiilityhjennystä. En kirjota joka rätistä ja lumpusta, joten teksteihin tulee luonnollinen harvennus. Mutta projekti jatkuu kasvavaan tahtiinsa.

Lopuksi vielä kuvattu kooste männä viikosta. Lupasin loppuviikoksi, mutta vatulehtien annoin deadlinen paukkua pääministerimäiseen malliin. Maassa maan tavalla.

1. minimalismiviikolla meiltä lähtöselvitettiin nämä.

1. minimalismiviikolla meiltä lähtöselvitettiin nämä.

Kädessä kätevä puhelimeni (3. päivältä).

Kädessä kätevä puhelimeni (3. päivältä).

Violetit kuntoiluvälineet (4. päivältä).

Violetit kuntoiluvälineet (4. päivältä).

Isänpäivänä luovutimme vaatteita koko perhe.

Isänpäivänä luovutimme vaatteita koko perhe.

Viikkopunnituksessa virallisena valvojana Bossin mittarimato vahvistaa kotimme kevenneen 15 kilolla.

Kommentit

  • Titsko

    Onnistuisikohan tuo meilläkin? Siis tuo ko operaatio? Mutta Uunosta en luovu. Tsemppiä!

    • Sini-Marja Kuusipalo

      Kannustan kokeilemaan. Tänään kiikutettiin kilokaupalla tavaraa kiertoon, mm. lehtiä erään odotushuoneen odottajille. Tuli mielettömän kevyt olo. Mutta on tietty Tärkeitäkin Tavaroita, joista ei ole tarpeen luopua kuin pakon edessä. Uuno luettakoon niihin myös meillä.

Jätä kommentti

*