Puhelin saa lähteä

Nyt lähtöselvityksen läpäisi puhelin. Kuka sellaista enää tarvitsee? Puhelin on jo niin viime kautta. En enää tarvitse omaani, eikä Siippakaan sitä laitettaan, jota on jemmannut matka(ilu)puhelinkäyttöön. Minun nokialaisellani ei voi kuin soittaa ja lähettää viestejä, ehkä pelata matopelejä ja sudokua. Jossakin meillä piti olla pari muutakin kännykkää, jotka joutaisivat lähteä. Meni koko kolmannen päivän ilta etsiessä, eivät löytyneet mistään kasasta, vielä. Ehkä sitten muuton yhteydessä.

Puhelimelle (sille netittömälle isomummomallin kännykälle) on sekä helppoa että vaikeaa ja haikeaa sanoa heippa. En minä sitä mihinkään tarvitse, mutta en tullut tyhjentäneeksi tietoja, kun möin sieluni älylle ja taskutietokoneelle. Ajattelin, että jonain hetkenä muistaisin tyhjentää muistin – siihen tapaan kuin teininä, kun minulla oli tekstarien muistiinmerkitsemiseen tarkoitettu kirja (kyllä, sellaisia myytiin kaupassakin). Kolmeen vuoteen ei ole tapahtunut mitään. Paitsi että oma muistini on tyhjentynyt siitä, mitä puhelimen muistissa voisi mahdollisesti olla.

Hävettää myöntää, että puhelimen luovutussuuntakin on epäselvä: marketin pientavaroiden keräilylaari, kodinkoneliike, kaatopaikan kännykkäkontti, ”lahjoita vanha puhelimesi kaukaisille lähimmäisille” -keräys… Omille vanhemmillekaan ei enää ilkeä kiikuttaa, kun ovat kasvaneet jo ”äiti käyttää lapsen vanhat” -vaiheen yli. Paitsi minun henkilöhistoriani sisältää puhelimeni myös muuta raskasta ja arvokasta – metalleita, jotka pistävät kierrättäjän sydämeeni. Sekin vielä.

Vaikka puhelinta tuli käytettyä monta vuotta, on se vielä ihan käyttökelpoinen: fyysiset näppäimet tuntuvat turvallisilta, akku kestää monta päivää, solakkuudessaan puhelin sujahtaa hyvin taskuun, eikä sen sisältämistä yhteys-, kuva- ja identiteettitiedoista ole kiinnostunut mikään rentoutussovelluksen kehittäjä. Ja silti minä vain halusin uuden. Kun kaikilla muillakin on. Ja kun tietokonemallinen puhelinta etäisesti muistuttava hipelöintilaite on niin kätevä rikastamaan identiteettiäni, sosiaalisia suhteitani, yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksiani ja ja ja. Mukavuudenhalusta ja edistysinnosta kärsin kierien kierrätystuskissani. Siinä meni kolmas päivä.

Kommentit

  • Tessu

    jollet tiedä minne puhelimesi laitat niin laita vaikka mulle!

Jätä kommentti

*