Villasukkia jalkaan vedellessä kompastun kukkamekkojen ja caprien kasaan, joka matkallaan talviteloille lojuu odottamassa viimeisiä vertaisiaan pesusta. Jokaviikkoisella kaappipeuhuulla löytyy pieneksi jääneitä vaatteita ja erinäiset paikkaansa etsivät tavarat kiertävät hyllyltä hyllylle. Kirppiksellä myymättä jääneet nyssäkät siirrän eteisestä vieraiden käynnin ajaksi makuuhuoneen oven taa – ja huomenna takaisin, kun vasta kohta ehdin kiikuttaa ne kierrätykseen. Taaperran kotimme neliöissä kasalta kasalle. Voi turhuus. Elintila tavaravuorien välissä käy vähiin.
Syyslomalla ystäväni kertoi suunnitelmastaan heittää yhden kuukauden ajan joka päivä pois sen verran tavaraa, kun kyseisen päivän luku ilmoittaa. Kuun ensimmäisenä päivänä kodista lähtee yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen. Mikä mainio projekti meillekin! Sitä paitsi kun on selvä alku ja loppu ja mielekäs tavoite, projektilla voisin tehdä Ihmeitä minäkin.
Siispä julistan alkavaksi minimalismimarraskuuni. Lajin aloittelijana lähden liikkeelle keskimittaisesta, 30 päivän kuukaudesta (voin siis säästää 31 tavaraa, joista joutuisi luopumaan esimerkiksi loka- tai joulukuun minimalisti). Ensi alkuun pitää tietysti hahmottaa, monestako tavarasta on määrä luopua. Kellariin on varmasti säästetty näihin tilanteisiin passeli lukioaikojen MAOL-kirja, josta voisin napata kätevän kaavan määrän laskemiseen. Rakas päässälaskunäppärä Siippani kuitenkin auttoi: tässä kuussa meiltä lähtee 465 tavaraa. Se on kuulemma paljon. Epäilyksistä huolimatta lähden luopumaan kotimme rönsyistä. Piste.
Sain luvan puuttua myös Siipan omaisuuteen hänen tavarakohtaisella suostumuksellaan. Ensimmäisen päivän tavarana meiltä lähtee Siipalle tarpeeton taekwondopuku, jonka jemmaamiseen en enää hyväksy uutta tekaistua roolia maalauspukuna – koska meillä ei ole maalattu eikä maalata. Taistelutanssi yli kasojen alkaa taekwondopuvun keltainen vyö heiluen. Tästä tanssista kirjoitan ja koreografiaa hion päivä päivältä. Urr!
kipakka
Kun kaiken omaisuuden menettää homeelle, maallinen omaisuus ei enää ole tärkeää. Oppii tulemaan hyvin vähällä toimeen. Meille on hankittu vain kaikki pakollinen jotta arki pyörii. Kaapit ovat oikeasti tyhjiä ja hyllyt pysyvät järjestyksessä. Nykyisin ostetaan vain tarpeeseen.
Sini-Marja Kuusipalo
Auts! Tuo on kyllä tulipalon jälkeen karuin tapa minimalisoida kodin tavarat. Pakon edessä arvot varmasti menevät uusiksi ja on opittava selviämään ilman materiaalista menneisyyttä – ja turhuutta -, jota muuten kantaa mukanaan taakaksikin asti. Tässä projektissani tulen varmasti kohtaamaan sekä raivokasta siivousvimmaa että haikeaa luopumista. Ehditkö sinä tehdä luopumisen hetkillä sopivan surutyön niiden tavaroiden tähden, jotka kynsin hampain annoit homeelle?
kipakka
Ensimmäisten tavaroiden kohdalla luopuminen on tuskaista. Sitten kun sisäisti sen ettei näitä tavaroita voi pelastaa. Suurin luopumisen tuska oli käsityötavaroiden kanssa. Rahallisesti en uskalla edes arvioida kuinka paljon meni kaatapaikalla. Surutyötä ei kamalasti siinä sopassa ehdi tehdä. Sen luopumisen tekee hyvin rutiinimaisesti, kun vaihtoehtona on jatkuva oireilu ja mahdollinen terveyden romahdus. Arvot on menneet uusiksi täysin. Voit lukea vastoinkäymisistä ja taistelusta homeita vastaan blogistani. Kipakka kipinöi, kuvaa ja kutoo. Blogi löytyy myös facebookista.
Sini-Marja Kuusipalo
Kiitos blogisi vinkkaamisesta, kipakka!
Vaikka minä en luovu omistani homeenkaltaisen pakon edessä terveyden ehdoilla, tunteet nousevat pintaan tavalla ja toisella. Ja tavaroiden rahallinen arvo kuin myös arvottomuus kauhistuttavat yhtälailla. Aktiivisesti silti jonkin kokoista arvoremonttia havittelen: tavarat eivät ole elämässä niin tärkeitä kuin esim. kodissa koettu hyvä olo ja tila. Vain vähän on tarpeen – ja se saisi minullekin riittää.
kipakka
Minusta on tullut minimalisti tämän luopumisen jälkeen. Vähemmän on kaunista :) Vaikeinta oli luopua itsetehdyistä käsitöistä ja saaduista lahjoista(käsintehdyistä). Lahjat kyllä pysyy aina muistoissa mutta se hukkaan menevä työmäärä mikä niissä käsitöissä oli. Osaksi tämän takia minun käsityöintoni laski ihan nollaan. Jos taas joutuu luopumaan kaikesta kun asunto on sairas. JOssain vaiheessa tuli olo että kaikki luopuminen on syvältä. Taisin siitä jopa blogiin kirjoittaa. Kaikki tämä luopuminen kasvattaa ihmistä ja materian merkitys elämänlaatuun vähenee.
Sini-Marja Kuusipalo
Olennaista onkin löytää tasapaino omistamisen tarpeen ja tavaran ja aineettoman omaisuuden/pääoman välille. Vähemmän on kaunista, ja olennainen on kaunista. Turhien joukosta voi poimia tärkeät ja olennaiset.
Kirska
Ihan mahtavaa, Sini! Hurraan täällä jokaiselle tavaralle, jonka saat kiikutettua ulos talosta :) Lähtisin mukaan haasteeseen, jos uskaltaisin… 465 on paljon. Toisaalta tsiigailin jo olohuoneen lehti- ja kirjapinoja sillä silmällä…
Sini-Marja Kuusipalo
Lähde ihmeessä mukaan! Hurrataan kilvan toinen toisellemme.
Olen lyhyellä matikallani laskenut, että tuo määrä on helppo saavuttaa pitkälti nappikaupalla ja lehtikasojen haravoimisella, jos ei muuten. ;) Pyrin kuitenkin isokokoisiin ja aidosti vaikuttaviin luopumisiin ja näkyvästi tyhjeneviin hyllyihin.
Kirska
Jee, mä sain tollaisen punaisen kuvan! Miten kone arpoo nuo kuvat?!? :-D
Sini-Marja Kuusipalo
Tutkimattomia ovat WordPressin tiet. Olen osaton kommentoijieni profiilikuvien valintaan, mutta punainen ilman muuta pukee sinua. :)