Viisi turhaa tavoitetta

Suorat, pillit ja bootcutit. Kaikki ihanat – uudet ja kauhtanat. Väärät tämän päivän minulle. Kyynel vierähtää denimin tummaan hipiään, kun ryhdistäydyn realistiksi: En tarvitse tavoitefarkkuja. Minulla on tärkeämpiäkin päämääriä kuin varautua muuttuvan vartaloni vaatettamiseen. Viidentenä kampanjapäivänä löysin viidet sopimattomat farkut, jotka saattelen maailmalle.

Vaatehuoneessamme minulla on kaksi hyllykerrosta, Siipalla vain yksi; rekissä suhde on edukseni 3:1. Ennen vanhaan 90-luvulla arkivaatteet mahtuivat loistavasti yhteen kaappiin, juhlavaatteet toiseen. Kesävaatteille riitti talvella ylähylly ja talvivaatteille kesällä se sama. Nyt kun olen kasvanut lama-ajan lapsesta liki keski-ikään, vaatehuoneessa joka hyllymetri pursuu vaatetta; kausivaatteilla on ihan eri kaappi.

Minulla ei ole varaa inistä: ”Ei ole mitään päälle pantavaa!” Ei kerta kaikkiaan. En enää näe puita pöheiköltä, joten harvennushakkuu on aloitettava kunnon savotalla. Pois heitettävistä vaatteista kuulette ja näette vielä.

Luovutusfarkkuni ovat käypiä käyttövaatteita, kelle vain sopivat. Toinen lukunsa ovat ne kertakäyttömuotikulttuurin kuteet, joita ei ole tarkoitettu kestämään yhtä kautta kauemmin. Tulee sääli meitä ihmisiä, jotka on huijattu uskomaan uuden-uudemman-uusimman muodin tarvitsemisen harhaan. Huijauksen seuraukset näkyvät lukemattomia vaatekertoja pursuavilla kirpputoreilla. Minäkin olen myynyt omiani – laihoin ansioin. Ei niistä kiinnostuta, kun monesta kaupasta saa uuden polkuhintaan kumminkin.

Hiljattain saamassani uutiskirjeessä eräs vaateliike valkopesi liiketoimintaansa: vanhat vaatteet voi tuoda heille ja pussia kohti saa alennuslipukkeen. Tuo tullessas, osta lähtiessäs. Näppärää. Firman ansioksi on luettava hyvät suhteet saksalaiseen tekstiilinkierrätyslaitokseen, joka seuloo nyssäkkäni eri käyttötarkoituksiin: nämä farkut farkuiksi, nämä uusien kuteeksi, näistä renkaita ja nämä roviolle.

Nyt kun Bossi nukkuu, tanssin kohti eilen yläkaapista rojautettuja säkkejä. Kokeilen mahdollisuuksien rajoissa olevat tunikat vielä ännännen kerran, kävelen kodin catwalkia ja ohjaan lähtöselvitettävät tulevien päivien jonoihin. Ehdin vielä, ennen kuin hallitus tulee ulos sekaisesta sotekaapistaan ja pääministeri marssii omaa catwalkiaan linnaan tai jonnekin.

Kommentit

  • Kirska

    Mainioita, tarkkanäköisiä tekstejä, jotka melkein itkettäisivät jos eivät naurattaisi. Kiitos!

    • Sini-Marja Kuusipalo

      Kaikki tunteet ovat sallittuja ja tervetulleita. Kiitos palautteesta!

Jätä kommentti

*