Älä osta mitään -vuosi

Tänään on Älä osta mitään -päivä. Teemapäivä kehottaa miettimään kulutustottumuksia ja shoppailun eettisyyttä. Erityisesti tämän vuoden ajatus on joulussa: kuinka tehdään kestävä joulu?

Kestävän joulun teen roskakatoksesta löydetyillä koristeilla koristelusta, julkisella matkustamisesta, kohtuullisesta syömisestä, palvelujen ja sähköisten lahjojen antamisesta. Jos lahjoja ostan, ostan sellaista, mitä toinen tarvitsee ja hankkisi muutenkin, en arvaile. Joulu on kuitenkin vain pari päivää vuodesta. Kuten painonhallinnassa, tehdään tässäkin asiassa suurimmat työt muuna aikana. Ei se läski tule joulunpyhistä, vaan siitä, mitä syön koko vuoden.

Miten tehdään kestävä arki?

Pohdin omaa ostoskäyttäytymistäni. Tekisi mieli pitää kokonainen Älä osta mitään -vuosi, vaikka koko elämäni on Älä osta mitään ellet todella tarvitse -elämä. Olen parantunut ostosriippuvuudestani ja tunteisiin ostamisesta, mutta minulla on silti vähentämisen varaa. Olen ostanut uutena retkeilytarvikkeita sekä jumppavaatteita ja viimeisimpänä sukset ja monot. Hetken mietittyä muistan myös jääkaapin, pakastimen, kahvinkeittimen, blenderin ja paistinpannun, kaikki tosin pitkästä aikaa tilanteen kerrankin salliessa. Vanhat olen kierrättänyt tai hävittänyt asianmukaisesti. Ostaminen huvin päiten on vähentynyt radikaalisti, vaikka samaan aikaan rahaa on ollut enemmän käytettävissä. Ostelu on kohdistunut tarpeelliseen.

Ruokaa ostan nyt verkkokaupasta, kotiinkuljetuksella. Tämä vähentää ostamisen määrää kokonaisuutena, sillä en pyöri ison kaupan käytävillä ostamassa muuta tavaraa enkä osta heräteostosruokaa. Ostan vain sen verran, mitä perheessä ehdimme syödä. Koska ruokaa odottaa kotona, ei tule myöskään käytyä ulkona syömässä ja “kun nyt keskustassa ollaan, samalla voi käydä muutamassa ostoskeskuksessa ja katsella ikkunoita ja ja ja”…

Kosmetiikkaa olen vähentänyt, meikki on minimissä, vaikkei ihan täysin luonnollinen nassuni vielä olekaan. Deodoranttia en ole onnistunut jättämään pois, yritystä on kyllä piisannut. Jätin pois hiusvärit ja pesuaineet ja peseydyn nyt suolalla ja laimealla etikkaliuoksella. Etikka korvaa myös huuhteluaineet pyykin ja tiskin käsittelyssä. Perhe läträä edelleen saippualla, sen suunnan kääntämiseen menee vielä vuosi jos toinenkin. Kemikaalipihiys vähentää automaattisesti ostamista, koska vaikka aiemminkaan en ollut mikään purkkien keräilijä, nyt purnukat on vähentyneet muutamaan.

Yhteiskunta vastaan ympäristö

Kauppa on se mikä kannattaa, hoetaan. Ostamalla tuet suomalaista kauppaa ja joskus suomalaista työtäkin. Jos emme osta, raha ei kierrä ja yhteiskunta näivettyy. Nyt pitäisi ostaa ja kuluttaa. Samaan aikaan nousee ekologisuus: kuluta vähemmän, osta kestävää ja harvemmin, älä tuhlaa luonnonvaroja. Maapallo ei voi kannatella tätä kuluttamisen taakkaa.

Molemmat ovat totuus.

Yhteiskunta perustuu rahan ja tavaran ympärille. Oravanpyörässä juostaan kovempaa, että saadaan enemmän rahaa ja voidaan kuluttaa enemmän tavaroihin, joita tuskin ehdimme käyttää siltä oravanpyörässä juoksemiselta. Perheet hajoavat kun vanhemmat väsyvät työhön tai työttömyyteen ja lapset ovat yksin sähköisten lastenvahtiensa kanssa. Veroja lähtee palkasta, kaupan työntekijän palkasta ja sitten vielä kaikista niistä tavaroista ja sitten vielä kauppojen voitoista ja vielä osakkeenomistajien osinkotuotoistakin. Suomi nousuun, jos vaan tarpeeksi ostamme ja hukumme tavaraan ja luottokorttilaskuihin. Stressin myötä sairastumme fyysisesti ja psyykkisesti. Olemme onnettomia juostessamme kohti materiaonnea, joka karkaa meiltä eteenpäin. Vaaatimattomuus ei kaunista, vaan syrjäyttää ja siksi me pelkäämme sitä kuin ruttoa.

Luonto ei kestäisi tätä roskaamista ja haaskaamista. On hullua ostaa kertakäyttökamaa. Yhden vaatteen tekeminen kuluttaa hirveän määrän vettä ja saastuttaa luontoa sekä myrkyttää työntekijät kaukaisissa maissa. Halpa paita on kuljetettu maailman toiselta puolelta ja se menee roskiin parin pidon jälkeen. Verhot vaihdellaan sesongeittain uusiin, ei siis niin kuin äitimme ovat tehneet eli kesä- ja talviverhot ja niitä samoja pidettiin monta vuotta, vaan meidän kotimme verhoutuvat uusiin kausiväreihin neljästi vuodessa ja entiset tekstiilit lennätetään kaatopaikalle.

Viherpesu… Se taas on aikamoista, huhhuh. Jotkut asiat, jotka mielletään vihreiksi ja ekologisiksi ja terveellisiksi, kuten avokado tai superfoodit, viljellään tai valmistetaan todella epätaloudellisesti ja roudataan tänne lentokoneilla ja laivoilla, mauttomina ja kuivina. Vietämme lihattoman lokakuun ja vedämme pihvejä koko muun vuoden. Ostamme yhden ekologisen vaatteen ja sen kanssa kolme tavallista kehnoa vaatetta H&M:ltä. Lahjoitamme rahaa eläintensuojeluun, mutta samaan aikaan vähät välitämme joulukinkkujen alkuperästä: hinta ratkaisee!

Toivoisin, että valitsisimme nyt jouluna ja ensi vuonna ja aina tulevaisuudessa luonnonvarojen säästämisen, yksinkertaisemman elämän ja rauhallisemman tahdin. Kun opimme nauttimaan perheen ja ystävien seurasta ja luonnosta ja liikunnasta, “oikeista asioista”, halumme kipittää ympyrää rahan ja tavaran perässä pienenee ja teemme valintoja todellisten tarpeittemme mukaan. Se ehkä romahduttaa koko talouden ja yhteiskunnan, mikä kenties lopettaa tämän tehostamisen tehostamisen aikakauden, jota nyt elämme. Kuluttamisen lopettaminen on mahdotonta, kyllähän me tarvitsemme vaatetta, ruokaa ja miksei jotakin muutakin ihanaa silloin tällöin. Mutta tarvitsemmeko me koko ajan, kaikkea ja aina enemmän?

Aito digitaalisuus auttaisi  säilyttämään yhteiskunnassa työn ja tuottavuuden ilman valtavaa kulutuksen aiheuttamaa ympäristötaakkaa. Siitä kirjoittelen joskus toiste.

Jätä kommentti

*