Isolla kirkolla

Aikataulun rajallisuuden vuoksi oli varattu majapaikka yöksi hotellista ja pitkän linja-automatkan jälkeen hiukoi, olihan voipaperiin käärityt eväät syöty perinteisesti jo ennen Joutsaa.

Hotellille mentiin julkisilla, eli toisin sanoen roudattiin matkalaukkuja edestakaisin pitkin asemaa ja lopulta luovutettiin, kaivettiin älypuhelimet esiin ja aikatauluhaku tulille. Linja-auto oli tupaten täynnä jo lähtiessä keskustasta, ei tietoakaan keskisuomalaisesta tavasta, että jokaisella penkkirivillä istuu vain yksi henkilö ja viereinen paikka on vapaa tai siinä on käsilaukku. Mielessä kalvoi epätietoisuus siitä, ostettiinko oikea lippu, se kun jostain syystä on vaikeampaa, kun ei olla Jyväskylän Liikenteen tasataksa-alueella. Ressiä pukkasi myös se, ettei ollut tietoa pysäkistä, jolla piti jäädä pois, mutta sivistyksen parissa liikkuessa näkyy lukevan valotaulussa aina se seuraava pysäkki, niin ei sitten kyselty enempää. Jäimme ohjeen mukaisella pysäkillä keskelle tietyömaata. Hotellia ei näkynyt missään. Nyt ei mennyt sormi suuhun, vaikka puhelimestakin alkoi akku loppumaan, Google esiin: 300 metriä eli sopiva iltakävely.

Tässä kohtaa kiiteltiin, että tuli melko kevyesti puettua ja Suomen kesä on kolea, kun taas raahattiin laukkuja. Siitäkin tuli hyvä mieli, että laukut oli uudet ja hyväpyöräiset, kevyet ja kevyesti pakatut. Sitten vielä vähän hehkuteltiin, miten hyvää ruokaa on hotellin ravintolassa, laukut heitetään huoneeseen ja alakertaan mussuttamaan. Otetaanko oikein pihviä vai mitä tekisi mieli!

Hotellissa kävi ilmi, että hotellin ravintola oli kiinni. Ei hätää, vartin matkan päässä oli täkäläinen ostari, josta löytyy ravintelia joka makuun. Tulitteko autolla? No ei tultu.

Jumbo/Flamingo-jätin lähestyminen jalkaisin toiselta puolelta isoa tietä koko alueen ollessa tietyön alla on helpommin sanottu kuin tehty.

Ohjeita ei kysytty, kun oli niin lyhyt matka. Toisen iltalenkin päällisiä oli sitten aika paljon kovempi nälkä kuin alunperin, suu täynnä hiekkaa ja hirveä hiki. Tukka roikkui ja suupieletkin vähän. Ruoka oli niin hyvää, että maailmanmatkaajat söivät hiljaisuuden vallitessa.

Mahan ollessa täynnä ruokaa palasi järki päähän, naurattikin jo vähän ja hotellille lähtiessä yritettiin olla viisaampia. Käytiin  kysymässä kävelyreittiä takaisin. Purkkaa jauhaen infon neiti kertoi, ettei ole tämän alueen asiantuntija (jännä valinta silti istua info-kyltin takana) ja kaivoi jälkeen Googlen kartan esiin. Siitä oli tunnetusti apua jo viimeksi ja hetken päästä tulikin ohje autoilijalle. Kun kerroimme olevamme liikkeellä jalan, kaivoi neiti esiin paperisen kartan ja vanhana retkeilijänä harmittelin enää kompassin sijaintia kotona varastossa rinkan etutaskun oikeassa reunassa.

Ei sitä aina osaa arvata, mitä olisi tarvinnut, mutta retkeilykurssillakin opetettiin ettei kannata kotoa poistua ilman kompassia, kohteen tulostettua karttaa ja hyviä eväitä. Mielestäni eväät ovat avainasemassa, tässäkin oli ihan liikaa luottoa hotellin yhteydessä sijaitsevaan ketjuravintolaan, mutta kun eletään näin off-seasonia matkailussa, on ihan ymmärrettävää, ettei ole asiakkaita tarpeeksi.

Huomattavasti lyhyemmän toisen iltalenkin jälkeen hotellissa odotti sauna ja sen jälkeen pehmeät lakanat. Aamupala alkaa neljältä eli kerrankin tolkun aikaan, ei tarvitse pyöriä sängyssä ja teeskennellä nukkuvaa. Kyytikin lähtee oven edestä ja lentokenttä on ainoa stoppi.

Kyllä reissussa on mukavaa.

Jätä kommentti

*