Joidenkin on edullisempaa käydä ulkona syömässä

Facebook muistutti minua 8 vuoden takaisesta päivityksestä. Vaikka ostamisen tapa on muuttunut totaaliseen “En osta mitään” -vuosikymmeneen ja ruokakaupasta tilaan nykyisin ruokakassin kotiin:

Edelleen validi. Nälkäisenä ei pidä mennä kauppaan.

Eilen olin koulutuksessa koko päivän ja koska lounastarjoilua ei ollut, otin eväät mukaan ja koska jääkaappiakaan ei ollut, valinnanmahdollisuudet olivat… rajalliset. Vesirinkeleitä, mandariineja, keksejä. Pullaa ja kahvia tarjottiin, siitä kiitos TE-keskukselle.

Neljältä, päästyäni äärimmäisen kiehtovalta yrityksen perustamisen luennolta (7 h) menin kauppaan. Kuten tavallista, katselin alevaatteita ja sovitin saappaita. Jos nämä ostan, en tarvitse ostaa kenkiä koko talvena (joojoo). Joululahjojakin löytyi. Ruokaosastolla minut valtasi epätoivo. Ostin brie-juustoa lohduttaakseni itseäni. Tiedän, lohtusyöminen on huono tapa, joka on venyttänyt minut 20-kertaiseksi verrattuna syntymäpainooni. Äh, ei kun. Minä en ollutkaan pienenä mikään normivauva, joten noin… 31-kertaiseksi. Päässälaskutaito on kääntäen verrannollinen iän ja läskin määrään, joten laskin tämän Googlella.

Leikkeleosastolla ostin kylmäsavustettua ohuen ohutta sairaan kallista härkää, koska Lauantai-makkaraahan minä en syö. En ole nyt ostanut tavallisia saunapalvattuja kinkkujakaan, tuppaavat homehtumaan jääkaapissa. Se kallis n-merkkinen suussa sulava menee. Kun ostaa kallista, mutta maukasta, sitä ei tarvitse laittaa niin paksusti leivälle ja se tuo nautintoa ja iloa ihmiselle, joka rakastaa makuelämyksiä.

Ruoka. Hmm. Mitä sitä tekisi nopeasti ja helposti, ennen kuin kädet alkavat tärisemään? Wokkia? Jotain jauhelihasta? En pysty päättämään. Haen pari Crowmoor-siideriä (litrahinta on moninkertainen verrattuna Pirkka-päärynäsiideriin) ja palaan valmisruokaosastolle. Kaikki houkutteleva maksaa yli 4 euroa ja periaatteesta en maksa valmisruoasta niin paljoa. Pakastealtaalle. Huh huh, pizzaperjantai on nostanut Grandiosan hintoja ja ei, se Pirkka-lätty ei näytä hyvältä kuin kuvassa. Tuossa on joku uusi juttu, tuorepizza pakasteena… hinta? Oho!

Säntäillessäni ympäri kauppaa huomaan yhtä sun toista, mitä tarvitsen, tai muka tarvitsen. Toisesta kaupasta loppuneet Juhla Mokan peltirasiat (hinta 6-7e) houkutteleva hyllyssä. Niitähän on vain rajoitettu erä myynnissä ja niistä tulee klassikkoja (vuosikymmenien päästä). Minulla on jo yksi, mihin tarvitsen toista? Vaikka lahjaksi? (Kukaan ystäväni ei jaa kanssani innokkuutta retrohenkisiin peltipurkkeihin. Ainakaan punasävyisiin.)

Ostoskorin kahva alkaa jo venyä.

Kädet alkavat täristä. Menen makarooniosastolle ja otan valmispussin pastaa juustokastikkeessa. Matkalla kassalle löydän vielä tarjousmeikkejä ja uuden kalenterin. Jätän kalenterin vielä, koska hylly näyttää siltä, että se täyttyy vielä houkuttelevammilla ajanvarausvihkoilla, jotka maksavat poskettomasti mutta luovat uskottavan vaikutelman tulevalle graafisen suunnittelun yrittäjälle.

Ostosten loppusumma näyttää samalta kuin illallinen alkupaloineen ja jälkiruokineen ja keskihintaisine viineineen vähän paremmassa ketjuravintolassa. Kahdelle. Miksen mennyt Mäkkärin kautta, voi miksi?

Tavallisesti en koskaan alennu kauppareissulle nälkäisenä ja väsyneenä, mutta nykyisin se on vaikeaa, kun olen aina väsynyt ja useimmiten nälkäinen, sillä välttelen kauppareissua viime tinkaan asti.

Jätä kommentti

*