Kahvilla on väliä

Muistan yhdet pikkujoulut, joissa keskustelin kahvista aika pitkän tovin. Paahdoista ja kahvimyllyistä ja suodatuslämpötilasta. Ympärillä oli vaikka mitä sutinaa ja suihketta, mutta kahvi on tärkeä asia, jos nyt ei ihan sydämen asia. Tälle toiselle keskustelijalle kahvi oli rakas harrastus ja se kyllä kuului puheesta. Törmäsin taas tällä viikolla intohimoiseen kahvinrakastajaan ja on mahtavaa kuunnella ihmistä, joka tietää mistä puhuu ja on mukana hommassa ihan sielulla asti.

Työnantajalla on virkistystoimikunta, joka ilahduttaa säännöllisillä harrastuskerhoilla ja satunnaisilla hauskoilla asioilla, kuten vaikkapa kahvinmaistajaisilla tällä viikolla. Kaupalliseksi yhteistyöksi en taaskaan voi merkitä tätä kirjoitustani, mutta menköön vilpittömäksi kehumiseksi. Työnantaja on mukava, kun pitää yllä tämmöistä virkistystoimikuntaa, joka taas oli keksinyt hyvän tutustumiskohteen, paikallisen pikkuisen kahvikaupan Caffean.

Ensin kuulimme hieman teoriaa, suurin osa meistä kun oli noviiseja kaffenmaistelussa. Saimme erittäin kattavan tietopaketin kahvimarjasta ja sen viljelystä. Kahvihan on marja ja sitä kerätään ja käsitellään useilla eri tavoilla. Puhuimme myös kahvin eettisistä ja ekologisista pulmista sekä siitä, mistä kahvien hinta- ja laatuerot muodostuvat. Minulle nämä ongelmat eivät tulleet yllätyksenä, sillä muistaakseni Hesarissa oli jokin aika sitten artikkeli kahvin sisältämistä hyönteisistä, hyönteismyrkyistä ja homeista ja mietin sitä lukiessa, että kyllähän tuo jollain tasolla on tiedossa. Joskus sitä vain ei välitä, kuten aamukuudelta arkiaamuna. Tosin koska kahvi ostetaan ihan selkeän järjen aikaan kaupassa, pitäisi tätä asiaa funtsia siinä kohdalla: miksi ostaa tavallista, kun näillä kahvinlipittämistahdeilla voi ostaa vaikka parasta? Juon yhden kupin kahvia aamuisin. Se voi siis olla fiinimpää.

Kun minut oli käännytetty ajatusten tasolla, viimeisteltiin homma vielä fyysisellä koukuttamisella. Kupeissa oli viittä eri kahvia juuri jauhetuista pavuista ja niitä makusteltiin syvillä lusikoilla. Lusikasta piti haistaa, sitten ryystää ja makustella kuin parhaita viinejä konsanaan ja kierroksia tehtiin kolme. Lämpötilan laskiessa maku hieman muuttui, vaaleammassa paahdossa huonompaan ja tummemmassa paahdossa parempaan suuntaan. Vasta kolmannella kierroksella maistoin tummimmassa paahdossa samoja kuin muut maistelijat enkä tuhkakuppia. Itselleni en siis osta sellaista tummemman paahtoasteen kahvia, jossa luvataan viskin ja sikarin vivahteita, koska se ei minulle sovi.

Kyllähän minussa yllytyshullun vikaa on, paitsi kahvia, ostin myös suklaata ja käytettyjä kahvisäkkejä. Melko varmasti tulen asioimaan tuossa kahvikaupassa joskus myöhemminkin, koska kotona kahvi oli aamusella yhtä hyvää. Ehkäpä minustakin tulee kahvihifistelijä ajan myötä, kun pääsen asiantuntijan juttusille uutta kahvipakettia hakiessa ja hän minut usuttaa uusien makujen kimppuun!

Jätä kommentti

*