Lähiretkeilyä, parasta retkeilyä

Sunnuntaina kävin päivällä perhejuhlissa ja iltapäivällä oli fiilis, ettei jaksa oikein enempää riehua. Sää kuitenkin houkutteli ulkoilemaan ja sekin, kun muu perhe oli kiinni uutuuspeleissä. Ajattelin ensin lähteä yksin pyöräilemään ilman päämäärää, mutta mieleen tuli ajatus, joka on kytenyt kesäkuun alusta saakka: haluan tutustua kaikkiin kaupungin luontopolkuihin kesän aikana. Tämän ajatuksen osti myös mies, joka innostui kesken pelin lähtemään mukaan.

Reilun puolen tunnin pyöräilyn päässä oleva Vaajakosken Haapaniemi ja siellä Haapasaari valikoitui kohteeksi. Evääksi banaanit sekä kevään retkikurssilta jääneitä rusinoita. Vettä tietenkin pari pulloa ja kun kaupunkialueella retkeillään, kännykkä täynnä virtaa riitti suunnistusvälineeksi. Sen puolesta oli hyvä, että katsoin netistä suunnan ja reitin valmiiksi, koska jostain syystä Google Maps olisi vienyt meidät kahdesti kiertotietä, ensin mennessä puolessa välissä matkaa ja sitten vielä tullessa eri kohdassa aikamoisen mutkan kanssa. Sellainen valinta siinä on, että lähdetäänkö liikkeelle autolla, pyörällä vai kävellen, valinta oli pyöräillen, mutta vaikutti vähän siltä, ettei tuo ole kuuminta aluetta pyöräilyn suhteen, sen verran metsään opastus olisi mennyt. Kunnon retkeilijä siis katsoo karttaa lähtiessä ja vielä toisenkin kerran, painaa mieleen reitin pääpiirteet ja pysyy niissä, vaikka tarkistettaessa varmuuden vuoksi kesken matkan Googlen robotit sanoisivat, että aja kolme kilometriä taaksepäin, kierrä sitten tuolta ja päädy noin puolen kilometrin päähän eteesi. On hyvä olla sen verran pelisilmää, ettei lähde hätiköimään pois alkuperäiseltä reitiltä, jos on sen kotona varmistanut. Mekään emme olisi vielä kotona, jos olisimme muuttaneet reittiä robottien toiveiden mukaan.

Perillä luontopolun alku pisti meidät pieneen testiin tai pikemminkin kengät. Alkumatkan saimme tarpoa melkoisessa kuravellissä, näin voi sateisena kesänä käydä merkityillä poluillakin. Minun kevyet juoksukenkäni ovat nopeasti kuivuvat, miehen kengät vedenkestävät, joten meitä kura ei pysäyttänyt, mutta epäilen polun olevan hieman epäsuosiossa lähialueella liejuisen alun takia. Lähes koko kolmen kilometrin matkan saimme ihmetellä metsän kauneutta kahdestaan, yhden koiranulkoiluttajan tapasimme.

Huumaava vihreys ja oksien läpi siivilöityvä valo.

Huumaava vihreys ja oksien läpi siivilöityvä valo.

Mahtavat vesistöt meillä on täällä Keski-Suomessa, kuten Savossakin. En voisi asuakaan kaukana veden äärestä, sen verran se ehti minuun iskostua asuessani Savossa 25 vuotta lähes koko ajan kävelymatkan päässä jostain lätäköstä.

 

Oman kaupunkisi luontopolut löytyvät kaupungin kotisivuilta yleisimmin kohdasta ympäristö, luonto tai ulkoilu.

Polut, joita kaupunki ylläpitää, on aina merkitty selkeästi. Tämä punaisin kolmioin, tosin tämä yksi näytti aivan sydämeltä!

Polut, joita kaupunki ylläpitää, on aina merkitty selkeästi. Tämä punaisin kolmioin, tosin tämä yksi näytti aivan sydämeltä! Kuva Heikki S.

Jätä kommentti

*